Kauha kerrallaan kohti tasa-arvoa

Jaa artikkeliShare on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+

Suomalainen sosiaalinen innovaatio nimeltä kouluruokailu kehittyi naisvoimin unelmasta saada lapset kouluun ja luoda nuorelle kansalle parempi tulevaisuus. Sadan vuoden aikana kouluruokailu ja sen rooli ovat kehittyneet valtavasti, mutta perusta on pysynyt samana: kaikille tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti. Suomi100-juhlavuonna suomalainen kouluruoka lähtee kirjaimellisesti lentoon.

 

Sata vuotta sitten Suomi taisteli monien kehitysmaille tyypillisten ongelmien kanssa. Maatalouteen nojaava elämäntapa vaati koko perheen työpanoksen, myös lasten. Pitkät koulumatkat ja koulupäivät vähäisillä eväillä eivät houkutelleet lähettämään lapsia koulutielle. Jos joku lapsista sai etuoikeuden käydä koulua, se oli usein perheen poika. Tytöistä kouluun pääsivät vain harvat.

 

Naisten voimannäyte

Augusta af Heurlin oli yksi ajan suurista kansalaisvaikuttajista, joka toimi muun muassa tyttöjen ammattikoulutuksen hyväksi. Hän oli vakuuttunut siitä, että yhteiskunnan kehitys vaati naisten tietotaitoa. Naisten äänioikeuden lisäksi lapset oli saatava kouluun. Idea oli yksinkertainen: kansakoululaisille tarjottaisiin lämmin keitto koulupäivän aikana. Tämä auttaisi sekä lasten jaksamista koulussa, että toimisi vanhemmille houkuttimena lasten kouluun lähettämisessä.

Augustan ja muiden kansalaisten perustama Koulukeittoyhdistys aloitti toimintansa vuonna 1905. Yhdistys pystyi jo vuonna 1918 tarjoamaan 18 000 lapselle mahdollisuuden ilmaiseen lämpimään kouluateriaan, mikä oli erittäin poikkeuksellista ensimmäisen maailmansodan runtelemassa ajassa. Kouluruoka oli tarkoitettu alussa vain vähävaraisille, mutta pian tavoitteeksi muodostui kaikille lapsille kuuluva etu.

Suomen ensimmäinen naisministeri ja maan pitkäaikaisin naiskansanedustaja Miina Sillanpää teki ensimmäisen aloitteen päivittäisen aterian tarjoamisesta kaikille koululaisille jo 1920-luvulla oppivelvollisuuslain tullessa voimaan. Ehdotus ei kuitenkaan toteutunut rahoitusongelmien vuoksi. Sinnikäs työ toi myöhemmin tulosta: vuonna 1943 kansakoululakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan viiden vuoden sisällä koko maan kansakouluissa oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria.

 

Kouluruokailu est. 1948

Kouluruokailu kehittyi Suomen mukana, seuraillen ajan ilmiöitä.

  • 1900-luvun alussa kouluruoka koostui lähinnä puuroista ja velleistä.
  • 1950-luvulla lusikoitiin kahden viikon välein toistuvia kaali- ja lihakeittoja, ohrapuuroja ja makaronivellejä. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ilmestyi lasten lautasille mahdollisuuksien mukaan.
  • 60-luvulla kuvaan astuivat haarukat ja veitset ja leivän päälle saattoi olla tarjolla makkaraakin.
  • 70-luvulla ruokalistat monipuolistuivat vauhdilla: risotto, jauhemaksapihvit ja kanaviilokki tulivat listoille, punajuuren rinnalle tuli juures- ja kaalisalaatteja. Alettiin puhua myös erityisruokavalioista.
  • Nousukaudella 80-luvulla ruokalistat kansainvälistyivät ja monipuolistuivat: pastaruoat löivät läpi ja broilerinkoivet löysivät tiensä lautasille. Koululaisia otettiin mukaan kehitystyöhön asiakaskyselyiden muodossa.
  • 90-luvun alun laman myötä listoilta peruttiin broilerinkoivet, asiakaspalaute puolestaan poisti tillilihan ja A- vitamiinikeskustelun ansiosta katosivat maksaruoat. Koululaiset saivat yhä useammissa paikoissa ottaa ruokansa itse. Teemapäivät- ja viikot tulivat jäädäkseen.
  • 2000-luvulle mentäessä ruokalistoihin haettiin entistä enemmän vaikutteita ulkomailta, kun muun muassa lasagnet ja tortillat ilmestyivät lautasille. Koulukeittiön rooli laajeni monessa paikassa aamu- ja välipalan myyntiin ja samaan aikaan limu- ja karkkiautomaatteja alettiin poistaa kouluista. Samaan aikaan ruokalat muuttuivat ravintoloiksi ja keittäjät ruokapalvelutyöntekijöiksi.
  • 2010-luku toi mukanaan muun muassa kasvisruokapäivät, ruokahävikkikampanjat, kouluruokatoimikunnat sekä uuden opetussuunnitelman (OPS16), joka nosti kouluruokailun oppilashuollosta osaksi koulun opetus-­ ja kasvatustehtävää.

 

Koulun ruokakasvatus tulee ulos ruokalasta

Terveellinen ja monipuolinen kouluruoka on avainasemassa, kun tarkastellaan koululaisten jaksamista ja oppimistuloksia. Ei ole yllätys, että monissa kouluissa kokeet pidetään vasta ruokailun jälkeen. Mediakeskusteluista jää usein pois se tieto, että päivän terveellisin ateria syödään lähes poikkeuksetta koulussa. Lapsena opitut ruokailutottumukset pysyvät pitkälle aikuisikään. Kouluruokailun kohdalla ei voidakaan puhua mistään ihan pienestä ruokakasvatusteosta, kun koulussa syötyjä aterioita kertyy yhteensä noin 2000 kouluvuosien aikana. Kouluruokailun tasa-arvoistava rooli on myös edelleen ajankohtainen terveyserojen polarisoituessa.

Kouluruokailu merkitsee tänä päivänä poikkitieteellistä oppimista, kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta; yhdessä syömistä ja tekemistä. Kouluruokailun kasvatuksellisen roolin laajentuessa koulun eri oppiaineet voivat tarjota oman näkökulmansa. Ruokataju auttaa hahmottamaan ruoan kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia puolia, ymmärtämään ruoan alkuperää ja ravitsemuksellista sisältöä sekä herättämään keskustelua ruoan eettisistä ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Ruokatajun kehittyminen lisää lasten valmiuksia vaikuttaa omaan elämänlaatuun, yhteisöön ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa.

 

Tulevaisuus tulee yhdessä tekemällä

Tänä päivänä – kuten 100 vuotta sitten – kouluruokailun onnistumisen takana on valtavasti osaamista, tiedon jakamista ja yhdessä tekemistä niin kouluissa, ateriapalveluissa kuin asiantuntijaryhmissä. Tästä erinomainen esimerkki on Kouluruokailusuositus, joka on vaatimattomastikin sanottuna maailman huippuluokkaa.

Lapset ja opettajat pääsevät yhä useammin osallistumaan kouluruokailun kehitykseen ja toteuttamiseen. Asiantuntijat ovat luoneet useita erinomaisia työkaluja tähän kehitystyöhön, kuten Ruokatiedon Kouluruoka-agentti ja Ammattikeittiöosaajien Kouluruokadiplomi. TET-harjoittelussa koululaiset pääsevät osaksi keittiön arjen pyöritystä. #Kouluruokapäivä ottaa myös vanhemmat mukaan tutustumaan kouluruokailuun ja visioimaan tulevaa.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön koordinoiman kouluruokailuverkoston tavoitteena on lisätä kouluruokailun arvostusta ja yhteistyötä tuomalla yhteen tekijöitä, näkijöitä ja tukijoita. Mukana on osaamista opetus-, tutkimus, yritys- ja järjestösektorilta. Pohjana on avoin ja innostava tiedon, kokemusten ja käytäntöjen jakaminen ja soveltaminen omaan toimintaan. Tavoitteena on tehdä maailman parhaasta kouluruokailusta vieläkin parempaa.

 

Salaisesta aseesta vientituotteeksi

Olemme maailmalla ykkösiä paitsi kouluruokailun toteuttamisessa, myös sen kehittämisessä. Vaikka suomalaisessa mediassa ja somessa ei kouluruokailulle aina sada suitsutusta, rajojen ulkopuolella sitä riittää vaikka muille jaettavaksi. Muissa maissa, kuten Englannissa, käytetään suomalaista kouluruokailua mallina. Meille virtaa eri puolilta maailmaa suomalaisesta koulusta kiinnostuneita ”PISA-turisteja”. Se, missä olemme muiden mielestä vallankumouksellisia edelläkävijöitä, on meille arkea. Meillä suomalaisilla on nyt oivallinen paikka viedä ainutlaatuista osaamistamme maailmalle.

Kouluruokailu kertoo upealla tavalla Suomi-brändin tarinaa: tasa-arvo, osaaminen, yhdessä tekeminen. Se on nostettu yhdeksi koulutusosaamis- ja vientivaltiksi mm. HundED-hankkeessa, joka etsii ja levittää innostavia koulutusinnovaatioita. Suomalainen ylpeys löytyi Suomi100-juhlavuonna myös Finnairin matkustajien lautasilta. Oli jo aikakin, että suomalainen kouluruoka lähti lentoon!

 


Kirjoittaja Sini Garam työskentelee Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiössä ideaattorina ja projektipäällikkönä. Hän vetää Kouluruokailuverkostoa (The Finnish School Meal Network) ja armoton kouluruokafani.

ELO-säätiö tekee ja tukee tekoja, jotka parantavat kouluruokailua ja kasvattavat lapsista hyvää ruokaa ja hyviä ruokailuhetkiä arvostavia aikuisia. Suomalainen kouluruokailu on mallina myös Englannissa.

 

Ota yhteyttä

Sini Garam, ideaattori, ELO-säätiö
+358 50 587 0929
sini.garam@elo-saatio.fi

 

 

Siirry sivun alkuun

Lue seuraavaksi