Vuoden Tarjoilijat

Noora Sipilä, Vuoden Tarjoilija 2018

Vuoden Tarjoilija 2018  -kilpailun voittaminen tuntuu luonnollisesti mahtavalta, mutta samaan aikaan haikealta…Nyt ei enää tarvitse jännittää hakeeko vielä mukaan kilpailuun. Olen ylpeä kehittymisestäni kilpailuissa ja jokainen kisavuosi ja kisakokemus oli vaadittava ja tärkeä askel kohti tätä kirkkainta eli vuoden 2018 voittoa. Vuonna 2015 ja 2016 olin semifinaalissa, vuonna 2017 hopealla ja 2018 kulta. Tänä vuonna kannustamassa olivat perheeni sekä ystäviä ja kollegoita, niin entisistä työpaikoista kuin nykyisestäkin.
 
Kilpailun taso oli tänä vuonna todella kova! Oli aivan ihanaa nähdä uusia innokkaita ja intohimoisia kilpailijoita. Iltajuhlassa taisinkin melkein herkistyä katsellessani kisakumppaneitani, joissa näkyi sama periksiantamattomuus ja koukkuun jääminen kilpailuihin, jota tunsin myös itse jo ensimmäisen kisan jälkeen -siispä ihanat kisakumppanit, älkää luovuttako, muistakaa treenata ja kehittää itseänne, mutta älkää unohtako sitä tärkeintä eli asiakasta ja omaa persoonaanne!
 
19.-20.3.2018 olinkin jo Tanskassa Herningissä kilpailemassa ensimmäistä kertaa pohjoismaiden tarjoilija -kilpailussa (Nordic Waiter of the Year 2018). ja sain hopeamitalin. Tehtäviin kuului mm. viinin valintaa, sapelointia, transeerausta ja sokkomaistamista. Samaan aikaan kisattiin myös pohjoismaiden Vuoden Kokki -kilpailu, jossa oli mukana kilpailemassa Vuoden Kokki 2017 Mattias Åhman, joka myöskin sai hopeaa. Huhtikuussa valmistuin viinimestariksi ja suoritin baarimestarin erikoisammattitutkinnon.
 
Olen työskennellyt Kaskiksessa, Murussa ja nyt Orassa. Kaikkivaltainen hyvä fiilis työyhteisössä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa on tärkeää. Joka päivä pitää vähän jännittää ja pitää olla kiva mennä töihin. Sitten kun ei ole enää innoissaan, niin pitää vaihtaa alaa tai työpaikkaa. Olen ylpeä jokaisesta työpaikasta ja työyhteisöstä, jossa olen saanut työskennellä. Minulla on ollut kunnia työskennellä aina alan parhaiden kanssa ja myös innostaa alalle uusia kasvoja.
 
Ravintola-alalle lähdin opiskellessani restonomiksi. Vuonna 2013 oli ensimmäinen harjoittelu, jonka suoritin ravintola Yokissa, jonne harjoittelun jälkeen jäin töihin kunnes lähdin syksyllä 2013 Kanadaan opiskelemaan. Kanadan harjoittelun jälkeen suuntasin Saksan Hampuriin myöskin opintojen merkeissä. Sieltä palattuani kesällä 2014 aloitin työt juuri auenneessa ravintola Kaskiksessa. Kaskiksessa olin 2 vuotta, kunnes Samuil Angelov huokutteli minut Vuoden Tarjoilija kilpailuiden päätösgaalassa Muruun töihin ja niin siis muuttamaan Helsinkiin. Olin työskennellyt Murussa 1,5 vuotta kun Sasu Laukkonen soitti ja pyysi minua tulevaan uuteen ravintolaansa ORAan sommelieriksi ja ravintolapäälliköksi.
 
Jokainen työpaikka on vienyt minua eteenpäin, vaikka alussa en olisi tiennyt mihin suuntaan olen menossa. Kokonaisvaltainen tiedostaminen, että mistä se juoma ja ruoka tulee ja että jokaisella valinnalla on seuraukset, myös se kuka tekee ja mistä asiakkaat yksilöllisine tarpeineen tulevat - on tärkeää. Ruoka- ja juomafilosofiani korostavat molemmat vilpittömyyttä, avoimuutta ja tiedostamista. On tärkeää ymmärtää, mistä raaka-aineet tulevat, miten ne on tuotettu ja miten omat valinnat vaikuttavat ympäristöön. Mieluiten haluan tuntea ihmiset tuotteiden takana. Ala on kietonut minut sormensa ympärille! Jatkuvat mahdollisuudet kehittää itseään ja työskentely muiden intohimoisten ammattilaisten kanssa on jotain, mistä en halua luopua!
 
Filosofiani perustuu pitkälti siihen, että asenne ratkaisee aina! Elämä tuo eteen tilaisuuksia ja mahdollisuuksia ja jokaisen itsensä päätettäväksi jää mihin niistä uskaltaa tarttua. Tärkeää on, ettei pelkää liikaa epäonnistumista ja uskaltaa myös heittäytyä ja haastaa itseään! Mikään ei tule ilmaiseksi eli töitä pitää tehdä, mutta jokainen askel vie eteenpäin, vaikka sitä ei edes itse tietäisi. Ensimmäisenä kisa vuonna en edes voinut kuvitella, mitä kaikkea ihanaa ja miten uskomattomia ihmisiä saan elämääni kilpailuiden kautta.
 
Kuva Oscar Granqvist

Taneli Lehtonen, Vuoden Tarjoilija 2016

On mahtavaa haastaa itsensä, katsoa mille tasolle itse yltää kilpailussa. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin, ja verkostoituu ympäri Suomea ja jopa ympäri maailmaa.

Jos joku nuori tarjoilija miettii tätä lukiessaan osallistumista Vuoden Tarjoilija –kilpailuun – lähde! Kilpaileminen ei saa olla liian vakavaa, ja hauskaa pitää myös olla. Kilpailuissa näet, mitä muut tekevät ja kehityt ammatillisesti.

Kotona ja töissä treenaaminen ei ole se juttu, vaan kilpailemisessa. Siellä näkee, mitä tapahtuu. Kilpaileminen luo itsevarmuutta, kun esiinnyt tuomareiden ja satojen ihmisten edessä. Se lisää myös esiintymisvarmuutta, ja voit helpommin esiintyä myös töissä muutaman hengen seurueiden edessä. Vuoden tarjoilija –kilpailun voitto on yksi tärkeimpiä saavutuksiani, samoin hienoa on ollut voittaa Vuoden Sommelier useampana vuonna. Olen kilpaillut myös pohjoismaisissa kilpailuissa.

Uralleni on mahtunut hienoja ravintoloita, nyt olen ravintola Murussa. Sitä ennen olen saanut olla muun muassa ravintola Nokassa ja Savoyssa, sekä Chez Dominiquessa.

Palvelufilosofiani on, että kaikki nauttivat ja lähtevät tyytyväisinä kotiin – vaikka saapuisivat huonolla tuulella. Omalla tekemisellään voi vaikuttaa todella paljon. Tekniset asiat ovat myös tärkeitä: oikeanlaiset, kunnossa ja puhtaina odottavat välineet ja viinien oikea lämpötila. Kattauksen haluan olevan juuri kyseistä iltaa varten. Se, että kaikki on kunnossa välittyy myös asiakkaalle. Siisti, hyvin hoidettu sali on myös merkki ammattiylpeydestä.

En halua tarjoilijoista seinäruusuja. Toivon, että tulevaisuudessa tarjoilijoiden persoonallisuus voisi tulla entistä enemmän näkyväksi. Asiakkaiden toivoisi näkevän kokonaisuuden. En missään nimessä halua mennä takaisin pönötykseen. Tarjoilijoista ja sommeliereista voi tulla tulevaisuuden superstaroja samaan tapaan kuin kokit ovat nyt. Alalla kouluttautuminen on lisääntynyt, ja se näkyy myös salin puolella. Ravintolasalissa tapahtuvan työn arvostus on korkealla.

Moni ei arvaa, että minulle yksityselämä on todella tärkeää: luen, laitan ruokaa ja vietän aikaa perheen kanssa. Tyttöystäväni on minulle erityisen tärkeä. Kilpailuviettini on ehkä rauhoittunut hieman, se jättää aikaa omalle elämälle. Kesällä pyöräilen, ja lasken mäkiä maastopyörällä.

Toni Yksjärvi, Vuoden Tarjoilija 2014

Tieto kilpailusta ilmestyi henkilökunnan ilmoitustaululle. Ajattelin, että se olisi mahdollisuus haastaa itsensä ja kehittää uusia taitoja. Työnantajan (Royal –ravintolat) kannustus oli myös tärkeää.

Kilpaileminen ja itsensä haastaminen on kivaa. Sen voi ottaa mahdollisuutena oppia. Hyvä treenaus hienojen yhteistyökumppaneiden kanssa jää takataskuun tulevia vuosia varten. Tarjoilijalta vaaditaan paljon muutakin kuin pelkkää juomatuntemusta. Toivoisin, että Vuoden Tarjoilija –kilpailuun hakisi nykyistä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat nähneet alaa mutta ovat vielä ’tavallisia’ tarjoilijoita – ei sommeliereja tai hovimestareita, joille on omat kilpailunsa. He ovat tulevia alan esimiehiä, ja tie kilpailun tavoitteen saavuttamiseksi: tarjoilijan ammatin arvostuksen kasvattamiseksi.

Kilpailin Vuoden Tarjoilija –kisojen jälkeen Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa. Siellä näki, miten muualla osaaminen oli silloin selvästi korkeammalla kuin Suomessa. Kilpailuun osallistui paljon pitkän kilpauran tehneitä taitajia. Meilläkin voisi olla enemmän maakunnista osallistujia kilpailuun.

Oma urani on vienyt minut moniin ravintoloihin, olen ollut töissä esimerkiksi ravintola Seurahuoneella, Sipulissa ja Gastrobar Emossa. Tällä hetkellä teen freelancerina kaikenlaisia töitä, ja etsin koko ajan uusia tuulia. Haluaisin kuitenkin kokoajan pysytellä hyvän ruoan ja hyvän elämän parissa. Hyvinvointi on minulle tärkeää.

Asiakkaan huomioiminen on minulle tärkeää. Tekemisessä pitää näkyä aito välittäminen, halu tehdä asiakkaan päivästä erinomainen – ei vain voittoa ravintolalle. Nykyään joissakin ravintoloissa mennään liikaa ravintolan näkemys edellä, mikä vaikuttaa negatiivisesti asiakaskokemukseen. Oma filosofiani voisi olla, että silmät auki ja ulos laatikosta! Moni ravintola on hyvä muilla mittareilla, mutta törmää heikkoon asiakaskokemukseen.

Tärkeintä tässä työssä on asiakkaalta saatu kiitos. Haluan ylittää asiakkaan odotukset, ja tarjota ainutlaatuisen onnistuneen hetken. Se voi tapahtua missä tahansa, ei välttämättä huippuravintolassa – kahvin ostaminenkin voi olla onnistunut asiakaskohtaaminen! Asiakkaan pitää huomata, että on saanut enemmän kuin tuli hakemaan.

Haluisin, että Suomessa säilyisi vahva koulutusperinne. Tarjoilija on moniosaaja paikassa kuin paikassa. Siitä huolimatta monelle on koulutettu vain ne työtavat, joillaa pärjää vain yhdenlaisessa tehtävässä. Silloin tulee tilanteita, joissa ei pärjätä ja osata – eikä silloin kekseliäisyyskään aina riitä. Arvostan kollegoita, jotka ovat olleet alalla pitkään.  Toivoisin, ettei tarjoilijan ammattiin suhtauduttaisi läpikulkuammattina. Tähän työhön voi laittaa sielunsa niin kuin keittiössä laitetaan annoksiin. Sielu on myös oltava mukana ravintolasalissa, jotta kokonaisuus on tasapainossa.

Moni ei tiedä, että juoksin juuri elämäni ensimmäisen puolimaratonin Vantaalla. Keväällä 2018 olen menossa Madridiin juoksemaan ensimmäisen kokonaisen maratonin.

Kuva Manne Stenros

Ronny Malmberg, Vuoden Tarjoilija 2017

Olen koukussa kilpailemiseen. Olen Vuoden Hovimestari 2015 ja Vuoden Tarjoilija 2017. Jälkimmäistä mitalia sain tosin käydä yrittämässä muutaman kerran, ennen kuin onnistuin. Persoonana olen kilpailuvietistä huolimatta rento, ja elän aina hetkessä.

Aloitin viime keväänä Farangin ravintolapäällikkönä. Sitä ennen olen tehnyt 13 vuotta töitä eri ravintoloissa, aloitin jo ennen kuin olin ehtinyt täyttää 18 –vuotta. Alaikäisenä piti lähteä töistä kotiin viimeistään kymmeneltä illalla. Aloitin urani ravintola Brondassa, mutta sen jälkeen olen käynyt läpi kaikki ketjun ravintolat, muun muassa Gaijinin.

1.6.2018 muutan Australiaan ja aloitan työt Sydneyssä Tomi Björckin ja Samuel Colen omistamassa ravintola Blancassa. Työviisumi on nyt hankittu vuodeksi ja toiveena on ihan vähemmän duunia kuin viime aikoina ja paljon uusia kokemuksia, treenaamista ja surffausta.

Ravintola-alalle olen päätynyt tavanomaista reittiä, aloitin opinnot Prakticumissa ja jatkoin Haaga-Heliassa kokin ammatti kiikarissa. Salipuoli ja asiakkaat vetivät kuitenkin pidemmän korren. Tarjoilijan ammatissa parasta on asiakaskontakti. Saa antaa suosituksia, ja hemmotella asiakkaita ajan kanssa. Kipinä ruokaan ja juomaan syttyi kuitenkin jo lapsuudessa, tein jo 10 –vuotiaana kotona ruoka- ja juomalistoja. He saivat valita menusta haluamansa, ja valmistin sen perusteella heille safkat ja tarjoilin pöytään. Tein myös cocktaileja sekoittamalla mehuja ja limppareita keskenään!

Uusien cocktailien kehittäminen on edelleen minulle tärkeää. Saan lisäpuhtia aina, kun keksin uuden idean laatikon ulkopuolelta. Viimeisimpänä kehittelimme yhdessä työkavereiden kanssa listalle uuden digestiivin, Thaichellon. Se yhdistelee kumkvattia, sitruunaruohoa ja muita aasialaisia makuja. Makuparien miettiminen on kiinnostavaa, haastavaa ja luovaa.

Tulevaisuudessa toivon, että juomakulttuuri on rohkeaa ja sen sisällä tapahtuu hyvin perusteltua kaavojen rikkomista ruoan ja juoman yhdistämisessä. Yllättävä juoma voi tehdä ihmeitä hyvälle ruoalle, mikä näkyy esimerkiksi Farangin klassikkoannoksessa karamellipossussa, joka täydentyy upeasti täyteläisellä tummalla rommilla.

Kilpailemisessa tärkeää on ollut työnantajan tuki, ja itseasiassa aloite kilpailemaan lähtemisestä tuli hänen suunnaltaan. Sen jälkeen jäin koukkuun kilpailemiseen, ja menestystäkin on tullut. Kilpaileminen on hauskaa, ja sen parhaita puolia ovat rennot kisakumppanit, järjestäjät, juontajat ja asiakkaat. Kilpaillessa oppii uutta, ja saa uusia kontakteja. Haastavinta kilpailemisessa on kylmäpäisyys ja valmistautuminen.

Liinoittaminen, kattaminen, tarjoilujärjestys ja muut klassikkotyylin perusteet täytyy olla kunnossa kilpailemaan lähtiessä. Se oli myös oma kompastuskiveni ensimmäisellä kilpailukerralla. Asiantuntevista tarjoilijoista on salin puolella edelleen huutava pula, ja monet ravintolat kouluttavat tarjoilijansa itse. Oma tavoitteeni Vuoden Tarjoilijana on ollut juuri alan maineen edistäminen.

Tarjoilijan työssä haastavaa on kokonaisuuksien hallinta, ja ajankohtaisen tiedon ylläpitäminen esimerkiksi erilaisista juomavaihtoehdoista. Tarjoilija saa olla esiintyjä, ja minulle se on luontaista etenkin työmoodissa.

Suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin edistäminen sekä persoonallisten lähi- ja artesaanituotteiden suosiminen inspiroivat minua. Huumori ja rentous ovat tärkeä osa työfilosofiaani, niin asiakkaiden kuin työkavereiden suhteen. Turha meidän hommista on stressata, virheitäkin saa tehdä kun ei olla ydinvoimalan valvomossa töissä.

Olen tietovisaguru, jos haastat minut Trivial Pursuit –matsiin niin saat tietää lisää! Jalkapalloa potkin sen verran, etten lennä pihalle vitosdivarista. Tämä mies pähkinänkuoressa: ruoanlaitto, tähtitiede ja viinien hamstraus. Heti kun Riesling -köynnös pärjää mun takapihalla niin on aika vaihtaa taas harrastusta. Mottoni on ”Keep it simple!”.

 

Saara Alander, Vuoden Tarjoilija 2015

Kilpaileminen kehittää. Sen avulla pysyy ajan tasalla, ja saa luotua hyviä kontakteja. Olin mukana ensimmäisenä vuonna Vuoden Tarjoilija –kilpailuissa. Silloin kuulin kisasta Marja Hemmiltä.

Sijoituin ensimmäisellä osallistumiskerrallani kolmanneksi. Minulla oli jo kilpailukokemusta, sillä olin kilpaillut paljon jo koulussa ollessani. Pidin välivuoden, kun lapseni syntyi. Muuten olisin hakenut heti seuraavana vuonna uudelleen mukaan! Vuoden Tarjoilija –kilpailuun osallistumista harkitseville sanoisin, että hae ihmeessä! Voit vain voittaa, sillä kehität samalla omaa ammattitaitoasi, saat kokemusta ja suhteita. Et häviä mitään.

Vuoden Tarjoilija –kilpailun voiton jälkeen menin ravintola Muruun ravintolapäälliköksi. Sitä ennen olin töissä ravintola Rouxissa. Myöhemmin kilpaillut muun muassa Best Nordic Waiter –kilpailussa vuonna 2016, missä sain ensimmäisen sijan. Seuraavana vuonna Rotisseurien nuori tarjoilija SM-kilpailuissa voitin jälleen. Tällä hetkellä opiskelenkin viinimestariksi, sillä haluan kehittää viiniosaamistani entisestään.

Haluan palvella asiakkaita aina henkilökohtaisesti, niin että he kokevat tulleensa huomioiduksi omana itsenään. Tämä näkyy esimerkiksi juomasuositusten tekemisessä, ne pitää antaa asiakkaan toiveiden mukaan eikä esimerkiksi ravintolan toiveiden kautta.

Tässä työssä parasta on, että joka päivä saa oppia uutta ja tehdä parhaansa. Toistaalta täytyy pitää mielessä, että vaikka itse tekee samaa työtä päivittäin saattaa ravintolaan saapuva asiakas olla ensimmäistä – ja viimeistä – kertaa käymässä. Se vaatii heittäytymistä tekemiseen, aina pitää tehdä parhaansa.

Ravintolakulttuuri on mielestäni hyvässä pisteessä. Jos jotakin, niin toivoisin lisää kansainvälistymistä ja tasokkaiden ravintoloiden lisääntymistä. Tulevaisuudessa toivon myös, että ulkona syömisen kulttuuri leviäisi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Minulle on tärkeää pitää yllä omaa ammatillista identiteettiä yllä perhearjen pyörittämisen ohella. Olen nelivuotiaan pojan äiti, jonka motto on ”Turha jäädä unelmoimaan, vaan pitää tehdä asioille jotain”. 

Maria Suihkonen, Vuoden Tarjoilija 2013

Olen ollut yhdeksän vuotta mukana ammattitaitokilpailuiden maailmassa sekä kilpailijana että tuomarina. Tältä matkalta on tarttunut mukaan muun muassa MM-hopeamitali WorldSkills 2011 -kilpailusta eli nuorten ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuista ravintolapalvelut-lajista, Suomenmestaruus Vuoden Tarjoilija 2013 -kilpailuista sekä PM-pronssimitali Nordic Waiter 2014 –kilpailusta. Kilpailemisen myötä olen päässyt kulkemaan mitä uskomattomimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa, sekä kasvattamaan verkostojani. Olen hyvin onnellinen siitä, että aikoinaan lähdin mukaan kilpailutoimintaan, ja päätin haastaa itseni poistumalla omalta mukavuusalueeltani.

Vuosien varrella olen kulkenut paljon sesonkien mukana, olen työskennellyt useassa eri kaupungissa Leviltä Hankoon – pohjoisesta etelään. Rakastan sesonkityön tuomaa sykettä ja vaihtuvuutta. Työpaikkojani ovat olleet muun muassa Levin Hullu Poron eri toimipisteet, ravintola Pöllöwaari Jyväskylässä ja Luomo Helsingissä. Tällä hetkellä viimeistelen AMK –opintojani Helsingin Haaga-Heliassa, Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon (restonomi) –koulutusohjelmassa. Rakastan tarinallistamista. Näen sen ammattitaidon ohella yhtenä merkittävänä tekijänä unohtumattomien asiakaspalveluelämysten luomisessa. Koen, että asiakkaalle (sekä itselle) on paljon mielekkäämpää kertoa tuotteista ja ruoasta niiden taustalla olevien tarinoiden kautta. Tuotteen sielu välittyy aidommin asiakkaalle, kun hän kuulee esimerkiksi tuottajan viinitarhoilla kirmaavista, rikkaruohoa syövistä pikkulampaista kuin jos hänelle lueteltaisiin pelkästään, minkälainen happorakenne tai jäännössokerimäärä viinissä on.

Arvostan suuresti puhtaita, kotimaisia ja paikallisia raaka-aineita ja tuotteita. Usein vähemmän on enemmän, eli kun on hyvät, kunnon raaka-aineet pohjana, niitä ei tarvitse peitellä vaan ennemminkin antaa niille oman tilan loistaa. Turha kikkailu pois ja paluu alkuperäisille juurille. Hävikin minimointi ja ylikulutuksen väheneminen on ehdottomasti hyvä asia. Minua kiinnostavat pienet ruoka- ja juomatuottajat, sillä heistä löytyy paljon innovatiivisuutta. Pienistä tuotantomääristä huolimatta juuri pienet tuottajat kehittävät ruoka & juomakulttuuria ja mahdollistavat luovuuden, ja uusien innovaatioiden syntymisen. Moni ei tiedä, että rakastan meribiologiaa ja sukeltamista. Mottoni on ”Se on vain järjestelykysymys.”

Kuva Manne Stenros

Lue seuraavaksi