Vuoden Kokki 2019 semifinalistit

Janne Blomqvist

Kuulin Vuoden Kokki -kilpailusta somessa, jossa kilpailusta tiedotettiin. Olen kaksi kertaa aiemminkin saanut olla mukana Vuoden Kokki -kilpailussa ja edellisen kerran päätin, että haluan ehdottomasti olla mukana vielä kolmannenkin kerran.

Aion harjoitella, suunnitella ja viilata kilpailusuoritusta paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla, joten odotan menestystä. Odotan myös kilpailun mukanaan tuomaa erittäin mukavaa ja koukuttavaa kilpailutilannetta. Eniten jännitän sitä, että kilpailutilanteessa tapahtuu niin paha virhe, että sitä ei voi enää korjata. Useimmat virheet kuitenkin yleensä saa korjattua.

Olin vasta 24-vuotias siirtyessäni ravintola-alalle. Halusin tehdä aktiivista, mukavaa ja mielenkiintoista työtä, jossa aivot saavat levätä. Välillä kuluu jopa useampi viikko, kun en kadu tätä uravalintaa.

Olen työskennellyt muun muassa G.W. Sundmanssissa, Töölönrannassa, Pastoralessa Belgiassa. Tällä hetkellä olen Hotelli Lilla Robertsissa / Krog Robassa.Tärkeintä päivittäisessä työssäni on varmistaa ravintolan tuotteen olevan aina mahdollisimman laadukasta sekä ajan hermoilla olevaa. Tärkeää on myös tukea työyhteisön hyvinvointia. Mielestäni parasta ruokaa tulee, kun käyttää sesongin parhaita sekä laadukkaimpia raaka-aineita ja yhdistää ne aasialaisiin makuihin.

Tärkein saavutukseni on Pohjola-leiri 1998.

Olen perheenisä ja rakkaimpia harrastuksiani ovat talvilajit, erityisesti laskettelu ja murtomaahiihto.

Toivon, että Suomen ruokakulttuuri jatkaa nykyistä vahvaa kasvuaan kohti monimuotoista ja maailmalla arvostettua ruokakulttuuria.

Jussi Haavisto

Keittiömestari toi tulostetut Vuoden Kokki -kilpailun kilpailuohjeet keittiöön töissä. Olin toki ennen tätä jo nähnyt somesta haun alkaneen. Pieni houkutus oli itsellä hakea. Tyttöystävä ja työkaverit yllyttivät sen verran, että laitoin oikeasti hakemuksen menemään.

Olen ollut Perho Liiketalousopiston ensimmäisen vuoden opiskelijana assistenttina Vuoden Kokki -kilpailussa ja olen vasta jälkeen päin tajunnut, kuinka kovia ammattilaisia kisoissa oli. Eniten jännittää ylipäätään kisatilanne, koska nyt ymmärrän hieman paremmin kisojen vaativuutta ja intensiivisyyttä. Odotan oppivani kilpailussa paljon ja kehittyväni kokkina. Mielenkiinnolla odotan myös näkeväni kovien ammattilaisten työskentelyä kisoissa.

Lukion jälkeen ajattelin, että olisi kiva tehdä ruokaan liittyvää työtä. Olin huolissani, että kuoleeko into ruuanlaittoa kohtaan, jos sitä tekisi ammatikseen. Ei kuollut, vaan päinvastoin - into on vain kasvanut ja kasvaa edelleen. Aloitin opinnot Perho Liiketalousopistossa 20-vuotiaana ja ensimmäisen kokin työni sain heti valmistuttuani 22-vuotiaana.

Muuttaessani Helsinkiin opiskelemaan Perho Liiketalousopistoon ajattelin, että olisi unelma päästä Ravintola Murun keittiöön töihin.  Murussa työskentely on siis ammatillisesti hienoin saavutukseni tähän mennessä. Vapaa-ajan saavutuksista maratonin juokseminen!

Olen ollut työharjoittelussa Tukholman Farangissa, Murussa ja Pastiksessa. Kokkina olen ollut töissä Lonnassa, Pastiksessa ja Murussa. Tällä hetkellä olen töissä Ravintola Murussa.

Päivittäisessä työssä tärkeimpien asioiden joukossa minulle ovat jatkuva uuden oppiminen ja hyvä työporukka.

Oma ruokafilosofiani on maku ensin. Mikään ei ole minulle liian ranskalaista, aasialaista tai mexicolaista. Jos maut toimivat, aluerajoja saa mielestäni rikkoa. Juomafilosofia on samoilla linjoilla ruokafilosofian kanssa. Palvelussa tärkeitä asioita ovat mielestäni rentous, luontevuus ja pelisilmä.

Kaikki eivät tiedä, että olen erityisen kiinnostunut ruuan kemiasta ja haluaisin jatko-opiskella sitä tulevaisuudessa. Oman toiminimeni nimi Into Catering kuvastaa, kuinka suurella innolla suhtaudun työhöni ja ruokaan. Mielestäni Ravintola Nolla ja Ultima näyttävät esimerkillään suuntaa, mihin toivottavasti tulevaisuudessa yhä enemmän ruokakulttuurissa pyritään.

 

Mikko Kaukonen

Hain mukaan muutaman alalla työskentelevän kollegani kannustamana. Tämä on nyt viides kerta, kun olen mukana. Odotan uusia kokemuksia ja voittoa. Toivottavasti pystyn ylittämään itseni kilpailussa jännityksen ja paineen alla.

Olen ylpeä siitä, että olen saanut vuosien varrella työskennellä monen suomalaisen huippukokin kanssa. Työskentelen tällä hetkellä ruoka-alan monitoimiyrityksessä Food Camp Finlandissa. Aiempia työpaikkojani ovat mm. ravintola Olo, Grotesk, Havis, Lyon, Frescorante ja Bellevue.

Päivittäisessä työssäni minulle on tärkeää sekä itseni että muiden kehittäminen, puhtaat ja laadukkaat raaka-aineet sekä suomalaisen ruokakulttuurin edistäminen. Tulevaisuudessa toivon suomalaisen ruokakulttuurin kehittyvän sekä sen arvostuksen nousevan kansainväliselle tasolle.

Lasse Lindström

Ajatus Vuoden Kokki -kilpailuun hakemisesta on ollut ajatuksissani kauan. Haen
kilpailuun, koska haluan olla Vuoden Kokki. Tänä vuonna kuulin kilpailuun hakemisesta sosiaalisen median kautta. Odotan kilpailulta eniten itseni haastamista ja pitkän tauon jälkeen oman ammattitaitoni mittaamista kilpailussa. Minua jännittää eniten tietenkin, että kaikki menee putkeen. En tykkää liikoja jännittää. Terve jännitys kuitenkin kuuluu kilpailuun ja pitää
varpaisillaan.

Keskiarvoni ei riittänyt aikanaan Järvenpään lukioon ja aloin katselemaan
muita juttuja, mentiin floristien opinnoista pitkän mutkan kautta kokkikouluun. Kävin haastattelussa Tuusulanjärven ammattiopistoon ravintolakokkilinjalle, kun keittiöön päästiin, niin tiesin, että tämä on se mun juttu. Ensimmäisiä työpaikkojani oli Postres, johon minut kelpuutettiin 16-vuotiaana kesätöihin.

Olen työskennellyt Chez Dominiquessa, Luomossa ja G.W. Sundmansissa. Tällä hetkellä työskentelen Gastro Bar Sesongissa, luomassa parempaa arkea järvenpääläisille. Tärkeitä juttuja päivittäisessä työssäni on paljon. Tykkään tosi paljon kohdata asiakkaita ja tuottaa jokaisessa työvuorossani parasta. Lähtökohtaisesti ruoan täytyy olla herkullista ja ruoassa täytyy olla jotain, mitä asiakas ei kotona saisi lautaselleen. Nykypäivänä on tärkeää huomioida raaka-aineiden käyttö monipuolisesti ja kokonaan.

Vapaa-ajalla tunnen ylpeyttä katsellessani jälkikasvuni varttumista. Ylpeyttä tunnen ammatissani, että olen saanut työskennellä Suomen mahtavimpien kokkien kanssa tasavertaisena. Joku keino pitäisi tulevaisuudessa keksiä, että mentäisiin samoille viivoille muiden Pohjoismaiden kanssa. Muuten suomalainen ruoka tulee kasvamaan maailman katsellessa taas Pohjoismaiseen-keittiöön.

Olen viimeiset tusina-vuotta aloittanut serviisin samoilla sanoilla: "Jaahas. Tiuku on raksuttanu sen verran, että on aika toivottaa kaikille läsnäolijoille oikein hyvää serviisiä. Nautitaan tästä illasta/lounaasta, joka meille kaikille, kaikille on suotu".

Petri Niilola

Kuulin Vuoden Kokki -kilpailusta Facebookista. Kannustin itse itseäni hakemaan mukaan, koska niin sanotusti vanha suola janotti. Haluan olla paras. Kilpailulta odotan oman tasoni mittausta. Eniten jännitän, että saan makumaailman toimimaan tuomarien mieleen ja täydellistä ajoitusta nostovaiheessa.

Läksin, taisiko olla vuosi 2002 ravintolakouluun, koska minua kiinnosti ruoan aito valmistaminen. Siitä sitten jalkaa eri ravintoloiden ovien väliin oppimaan uutta.

Olen työskennellyt monessa helsinkiläisessä ravintolassa muun muassa Palacella, Sassossa, Fishmarketissa, Gourmeessa, Olossa, ja Lyonissa. Työskentelen tällä hetkellä Viking Linella ja tarkemmin Gabriellalla cartessa. Päivittäisessä työssä minulle on tärkeää, että pystyn ylpeänä olemaan tuotteeni takana ja tietenkin se, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Ruokafilosofiani on, että ruoka maistuu hyvältä ja miellyttää asiakkaan silmää pitäen mukana jotakin yllätyksellistä. Juomafilosofiani mukaisesti haluan, että juomat tukevat ruoan makumaailmaa tuoden annoksen parhaimmat vivahteet esiin. Palvelu on minulle todella tärkeää. Hyvä asiakaspalvelu saa ruoan maistumaan paremmalta ja asiakkaan tuntemaan olonsa toivotuksi.

Toivoisin tulevaisuudessa näkeväni, että enemmän keskityttäisiin aitoihin asioihin ja makuihin, ei prosessoituja, keinotekoisia tuotteita. Puhtaat maut ja raaka-aineet kunniaan. Kaikkein tärkeintä on maku.

Olen ylpeä Vuoden Kokki 2011 -kilpailun 2. sijastani ja Vuoden 2015 porokokki 1. sijasta. Ruoanlaiton lisäksi intohimoni on perhokalastus ja perhojen sitominen. Jääkiekko on lähellä sydäntäni.

Anssi Riihimäki

Kuulin Vuoden Kokki -kilpailusta Vuoden Kokki sosiaalisen median kautta. Hain mukaan intohimosta alaa kohtaan, halusta kehittyä ja tahdosta voittaa. Odotan kilpailulta mahdollisuutta kehittää itseäni ja hyvin järjestettyä huipputapahtumaa, jossa on hyvä tunnelma. Jännitän tuomariarviointia, koska mitä vaan voi tapahtua kisoissa.

Aloitin aikanaan ravintola-alalla työskentelyn henkilöstöravintolassa kesätöissä jo ennen ammattikoulua. Olin innostunut ylä-asteella pyttipannusta ja pizzasta. Äitini on myös ollut alalla ja olen syönyt kotona lapsena hyvää kotiruokaa. Lisäksi leivoimme paljon, kun olin lapsi.

Olen työskennellyt seuraavissa ravintoloissa: Havis, Sundmans krog, Grotesk, Savoy ja OLO. Lisäksi olen käynyt harjoittelussa Belgiassa ja Hollannissa. Tällä hetkellä työskentelen Ravintola Ultimassa. Päivittäisessä työssäni minulle tärkeintä on prosessien ja ruokatuotteiden kehittäminen, elämyksen tuottaminen asiakkaille sekä työntekijöiden ammattitaidon kehittäminen.

Olen pitkään tehnyt töitä lähiruoan kanssa ja uskon suomalaisiin tuotteisiin ja suomalaiseen työhön. Pidän myös japanilaisten makujen yhdistämisestä ruokiini. Haluan tarjota myös uusia makuyhdistelmiä ihmisille. Valmistan ruokaa pieteetillä ja luotan kokonaisvaltaiseen elämykseen ja hyvään tunnelmaan. Olen ylpeä ammatistani ja luulen, että keittiömestarin työ on minulle paras mahdollinen ammatti tällä hetkellä. Olen edennyt ja kehittynyt urallani ihan hyvin. Haluan olla mukana tekemässä Suomesta kiinnostavaa ruokamatkailumaata, jonka ravintolakulttuuri on tunnistettava ja mielenkiintoinen.

Moni ei tiedä, että harrastan high-end musiikkilaitteistoja. Kuuntelen runsaasti musiikkia ja etsin aktiivisesti uutta.

Minua kuvastaa lausahdus, ”Ensi kerralla paremmin”.

Simon Selin

Olen aina seurannut Vuoden Kokki -kilpailua. Luonteeltani olen kilpailuhenkilö ja haluan kehittyä. Kilpaileminen ruoanlaitossa vaikuttaa kiinnostavalta ja isolta haasteelta. Haluan kehittää omaa ammattitaitoani kisaamisen avulla ja tietenkin toivon voittavani. Minua jännittää se, että minulla ei ole aiempaa kilpailukokemusta ruoanlaitossa. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi.

Ravintola-alalle tulin ensimmäisen kokkikoulun harjoittelukesän jälkeen, kun sain kesätyön yhdessä ravintolassa, 17-vuoden ikäisenä. Sittemmin olen työskennellyt Ruotsissa Viskningar och rop- ravintolassa, Ravintola Tony's Delissä ja Ravintola Kuussa Helsingissä, Lontoossa yhden Michelin-tähden Ravintola Muranossa ja yhden Michelin-tähden Ravintola Dabbousissa. Lisäksi olen ollut muissa ravintoloissa kesätyöntekijänä. Tällä hetkellä työskentelen Ravintola Kuussa Helsingissä. Päivittäisessä työssäni minulle on tärkeää tehdä maukasta ruokaa ja antaa hyvä makuelämys asiakkaille. Hyvän ruoan ja juomien takana on oltava jonkinlainen ajatus.

Ammatillisesti olen ylpeä siitä, että jo 26-vuotiaana olen keittiömestari menestyneessä ravintolassa ja olen perustamassa omaa ravintolaa, joka avautuu tänä vuonna. Vapaa-ajallani olen ylpeä suomenmestaruustittelistä penkkipunnerruksessa.

Tulevaisuudelta toivon, että kaikki, niin ravintolat, kuluttajat kuin kaupatkin ymmärtäisivät lähellä tuotettujen ja kotimaisten raaka-aineiden käytön tärkeyden ja huomaisivat, kuinka hyviä raaka-aineita Suomessa on.

Moni ei tiedä, että harrastan voimannostoa ja nyrkkeilyä. Luonto ja villielämä kiinnostaa minua myös.

Minulle on luonteenomaista se, että kun olen päättänyt jotain, teen sitä huolellisesti loppuun asti.

Jesse Valkama

Kuulin Vuoden Kokki -kilpailusta Facebook-sivun kautta sekä työpaikallani ravintola Nudessa käytiin keskustelua aiheesta. Viime vuoden kilpailu ei kohdallani aivan sujunut, mutta oli kokemuksena mahtava, joten hain uudelleen mukaan. Pari kollegaani hakivat myös mukaan. Haluan jälleen lähteä kilpailuun mukaan kehittämään itseäni ja tapaamaan uusia ihmisiä. Odotan kilpailussa ehjää suoritusta itseltäni, hauskanpitoa ja uusia tuttavuuksia. Tietysti odotan myös paikkaa finaalissa.

Minua ei hirveästi jännitä nyt, kun on vuoden takainen kisakokemus alla. Toki pientä yleistä jännitystä varmasti tulee ennen kilpailua, mutta ei mitään ihmeitä. Treeneissä hiotaan ennen kilpailua, niin voi luottavaisin mielin lähteä kilpailuun.

Vuoden 2015 syyskuussa lähdin intohimon perässä opiskelemaan kokiksi. Aikaisempi työtaustani on kuusi vuotta myynti- ja pankkialalla. Lähdin kokeilemaan jotain muuta ja kokin opinnot tuntuivat omilta alusta lähtien. Tunne on vain voimistunut työelämässä. Olen työskennellyt Kappelissa, Olossa, Ventunossa ja nyt Ravintola Nudessa. Päivittäisessä työssäni minulle on tärkeää uuden oppiminen ja jatkuva kehittyminen sekä hauskanpito ja hyvässä porukassa tekeminen.

 Ruokafilosofiaani on: yksinkertaista käsityötä, lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan kunnioittaen ja raaka-aineita sesonkien mukaan. Tulevaisuudessa toivon ihmisten mielenkiinnon ja intohimon kohti ruokaa jatkavan kasvuaan. Kehitetään ja ollaan aidosti ylpeitä suomalaisesta ruokakulttuurista.

Olen ylpeä ammatillisesti ihan päivittäisestä tekemisestäni sekä Vuoden Kokki -semifinaalipaikastani tänä ja viime vuonna.

Moni ei tiedä, että karaoke lähellä sydäntä.

Tämän vuoden kisa-annokseen Popedaa lainatakseni. ”Onnellinen olen vaan, kun saan lihaa ja perunaa”.

 

Teemu Boman

Osasin odottaa tämän vuotista kilpailua, koska olen osallistunut jo aiemminkin kilpailuun. En oikeastaan jännitä mitään. Odotan, että pääsen taas kisakeittiöön haastamaan itseni ja kehittämään ammattitaitoani entisestään. Teen parhaani ja toivon, että se riittää. Kaksi hopeamitalia ovat toki arvokkaita, mutta olisihan se mukava viedä kultamitali kotiin.

Lähdin ravintola-alalle 17-vuotiaana. Kävin 10-luokan, kun en päässyt kuvataidelukioon 9-luokalta. En päässyt opiskelemaan kuvataiteita 10-luokan jälkeenkään, vaikka nostin lukuaineideni keskiarvoa hyvin. Seuraavaksi vaihtoehdokseni olin laittanut Espoon palvelualojen oppilaitoksen kokkilinjan - tässä sitä vieläkin ollaan. Ajan kanssa olen huomannut, että kokin ammatti sopii minulle hyvin.

Farouge, Mecca, Sipuli, Grotesk, BLÄK, Pastor, Palace ja Finnjävel ovat aiempia työpaikkojani ja tällä hetkellä työskentelen Ravintola Ultimassa. Listaa on jo hieman, mutta onhan tässä jo alla jokunen tovi työuraa.

Tärkeintä on saada asiakkaalle hyvä ravintolakokemus ja ruokaa, josta jää hyvä mieli. Toki myös uuden luominen ja ruokatuotteen kehittäminen on hyvä bonus. Kaikesta saa valmistettua jotain hyvää, jotkut asiat vain vaativat enemmän työtä ja mielikuvitusta. Pyörää ei silti tarvitse keksiä uudelleen. Oikea juoma ruuan kanssa tekee illasta aina paremman. Ystävällisyydellä ja hymyllä pääsee aika pitkälle.

Ylpeä olen siitä, että olen saanut opastaa nuorempia ihmisiä työhön, jota itse rakastan ja kahdesta hopeamitalista Vuoden Kokki -kilpailussa. Kaikista suurin ylpeyden aiheeni on kuitenkin pieni tyttäreni.

Odotan näkeväni lähitulevaisuudessa, että valtiotasollakin ymmärretään ruuan tärkeys matkailussa, ja ymmärretään että ruoka kuvastaa kulttuuria jokaisessa maassa ja kertoo tarinan sen maan historiasta. Elämme kiinnostavia aikoja mitä vain voi tapahtua.

Moni ei tiedä, että mytologia ja kansantarut ovat olleet aina minua kiinnostavia aiheita. Lausahdus ”Ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse”, kuvastaa hyvin minua.

Johan Kurkela

Kuulin Vuoden Kokki -kilpailusta jo muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen tiennyt hakevani mukaan. Olen ollut tiiviisti mukana monenlaisessa kilpailutoiminnassa jo useamman vuoden, ja Vuoden Kokki -kilpailu on luonnollinen jatkumo omalle kilpailu-uralleni.

Odotan kilpailuun valmistautumista ja oman suoritukseni hiomista. En vielä jännitä kilpailua, jännitys tulee viisi minuuttia ennen suoritusta ja katoaa yhtä pikaisesti.

Lähdin ravintola-alalle peruskoulun jälkeen puoliksi vahingossa, ja pian huomasin löytäneeni oman intohimoni. Olen ollut työharjoittelussa Ravintola G.W Sundsmansissa, töissä Ravintola Olossa, Ravintola Ultimassa ja nyt Ravintola Nudessa.

Minulle tärkeintä päivittäisessä työssäni on itseni kehittäminen ja uuden oppiminen. Maku, maku ja vielä kerran maku on ruokafilosofiani. Toivon suomalaisten maailman puhtaimpien raaka-aineiden ja suomalaisen käsityön saavan enemmän näkyvyyttä ja tunnustusta maailmanlaajuisesti tulevaisuudessa.

Olen ylpeä EuroSkills 2016 alle 25 vuotiaiden kokkien Euroopan-mestaruuden voitosta ja Suomen edustamisesta osana Bocuse d’Or -joukkuetta.

Moni ei tiedä, että rentoudun soittamalla kitaraa.

Lari Helenius

Vuoden Kokki -kilpailun tiesin jo entuudestaan, mutta tänä vuonna kilpailu tuli somessa vastaan ensimmäisenä. Hakemista olin ajatellut jo pari vuotta ja nyt sain otettua kuvat ja tehtyä reseptit valmiiksi. Muutamat kollegat myös suosittelivat kilpailuun mukaan hakemista.

Odotan tietenkin kilpailun voittoa ja hyvin, sekä ammattimaisesti järjestettyä kilpailua. Aika on tänä vuonna lyhyt ja annoksia valmistetaan 16kpl, joten siihen pitää kiinnittää paljon huomiota.

Tulin ravintola-alalle aika peruskaavalla. Ylä-asteen kotitaloustunnit olivat mukavia ja olin aina kiinnostunut ruuasta. Pari kaveria opiskeli tuolloin Perho Liiketalousopistossa ja he suosittelivat minulle kokin ammattia, kun olin 16-vuotias.

Olen työskennellyt Fishmarketissa, Sinne Helsingissä ja tällä hetkellä työskentelen Ravintola OLOssa. Minulle on tärkeää päivittäisessä työssäni, että jokainen ilta sujuu tyylikkäästi ja herkullisesti asiakkaalle. Ruokafilosofiaani kuuluu äärimmäisen maukas ruoka, joka näyttää hyvältä ja jossa on mielellään joku pieni nyanssi tai jippo. Toivon, että ruuan arvostus lisääntyy jatkossakin ja tietenkin toivon lisää ravintoloita, etenkin korkeatasoisia helppoja "herkuttelu" ravintoloita sekä tähtiravintoloita.

Ylpeä olen siitä, kuinka olen edennyt työssäni ja Nordic Young Chef of The Year- kilpailun voitosta.

Moni ei tiedä, että ostereiden syönti ennätykseni on 34kpl.

Ville Korhonen

Kun osallistuu joka vuosi Vuoden Kokki -kilpailuun, niin kyllä sitä osaa jo odottaa. Voiton tahto ja onnistumiset aiempien vuosien kilpailuissa saivat minut hakemaan mukaan tänäkin vuonna. Kilpailulta odotan kovaa tasoa, uusia tuttavuuksia, ja niin tietenkin – voittoa. Kilpailujännitys alkaa minulla vasta kisapäivänä, kun olen menossa kisakeittiöön.

Ravintola-alalle lähteminen oli minulle helppo valinta, koska tädilläni oli aikoinaan ravintola Kuopiossa. Siellä tuli aika paljon vietettyä aikaa. Itse lähdin jo 14-vuotiaana kesätöihin ravintolaan.

Olen työskennellyt Hangon Casinolla, OLOssa, Sassossa, Demossa ja tällä hetkellä olen Ravintola Savoyssa. Minulle tärkeintä on päivittäisessä työssäni, että jokainen asiakas lähtee tyytyväisenä pois ravintolasta. Palvelufilosofiaani kuvastaa ”Asiakas ensin, aina”. Toki ruoan pitää olla herkullista ja tunnistettavaa. Tulevaisuudelta toivon vielä enemmän yhteistyötä eri ravintoloiden kesken, ei niinkään kilpailua toistensa kanssa. Me olemme kuitenkin niin pieni maa, että kaikki voisivat paremmin puhaltaa yhteen hiileen.

Vuoden porokokki 2016 voitto on yksi ylpeydenaiheeni, koska lähdimme kisaan altavastaajina.

Et ehkä tiedä, että olen todella kiinnostunut vuorikiipeilystä. Tiedän muun muassa aika paljon faktoja mitä esimerkiksi Everestille kiipeäminen vaatii. En kylläkään sen takia, että itse lähtisin kiipeämään.

Lausahdus ”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” kuvastaa minua.

Mikko Lahtinen

Sain tietää Vuoden Kokki -kilpailusta Vuoden Kokki Facecbook -sivun kautta. Ennakkotehtävä oli mielenkiintoinen, se ei ollut liian rajoittava ja ajankohta sopi omaan aikatauluun hyvin.

Kilpailussa odotan menestystä. Lisäksi odotan tutustumista uusiin ihmisiin alalta ja tietysti hienoa kilpailusuoritusta. Jännitän keittiölaitteiden toimivuutta, kokemukseni ja näkemäni perusteella.

Kokin ammatti on tuntunut omalta jutulta heti ensimmäisistä yläasteen kotitaloustunneista lähtien. Yläasteen jälkeen menin ammattikouluun, josta lähtien olen työskennellyt ammattikeittiöissä. Kokin työssä viehättää käsityö, luovuus ja se että ikinä ei ole ”valmis”, aina on lisää opittavaa.

Olen työskennellyt Seratassa, Bistro Helsinki 15:ssa, Pure Bistro:ssa, Meripaviljongissa, Tenho Restobarissa ja tällä hetkellä Hotelli Punkaharjussa keittiömestarina. Omien annos ideoiden tuleminen konkreettisiksi annoksiksi ja asiakkaiden niistä antama palaute ovat minulle tärkeää päivittäisessä työssäni. Lisäksi tärkeänä pidän jatkuvaa kehittymistä teknisesti ja uusien asioiden oppimista.

Olen ylpeä Vuoden Kokki 2017 -semifinaali suorituksestani, menestyksestä Hungry for Finland, kansallinen ruokamatkakilpailussa 2017, Merkittävä ruokamatkailuteko -palkinnosta ja

Serata-ravintolan Michelin Guidelta saadusta Bib Gourmand -maininnasta. Ennen kaikkea olen ylpeä 2-vuotiaan tyttäreni kasvattamisesta ilman suurempia virheitä.

Mitään tarkkaa ruokafilosofiaa minulla ei ole, mutta pyrin kunnioittamaan raaka-aineita ja korostamaan niiden omaa makua. Vieraan pitää lähteä aina tyytyväisenä ja pyrin sen varmistamaan kaikilla minulla käytössä olevilla keinoilla. Toivon, että tulevaisuudessa saamme enemmän korkeatasoisia ravintoloita myös muualle Suomeen kuin Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun, sekä enemmän omistajavetoisia persoonallisia ravintoloita.

Moni ei tiedä, että muutimme perheen kanssa pikapäätöksellä Helsingistä juuri remontoimastamme asunnosta Punkaharjulle heräteostamalla vanhan liikuntasalin kodiksemme.

Albert Adrian sanonta ”Shut up and work” kuvastaa minua.

Miikkael LInnakangas

Työpaikallani oli puhetta menneistä kisoista, joista luonnollinen siirtymä oli tämän vuoden kisoihin. Sen jälkeen keskustelin kotona vaimoni kanssa ja totesimme, että nyt jos koskaan.

Kilpailulta odotan jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Eniten kuitenkin kehitystä omassa ammatissa ja uusien kontaktien luomista. Jännitän sitä, kuinka toimin kilpailutilanteessa. Minulla ei ole aiempaa kokemusta kilpailuista.

Kuulemma viisivuotiaana olen ensimmäisen kerran sanonut että, "minusta tulee kokki", kukaan ei tiedä mistä sen olin keksinyt. Peruskoulun jälkeen sain ammattikoulusta keittäjän paperit ja sillä tiellä olen pysynyt.

Opin kaiken peruskeittämisen Ravintola Hellassa Oulussa ja Helsingin ravintoloiden muun muassa Krog Roban ja Farangin kautta päädyin Järvenpäähän Gastro Bar Sesonkiin. Avauksesta lähtien olen ollut Ravintola Gastro Bar Sesongissa. Se, että asiat menevät kuten pitää ja työpaikan ilmapiiri on hyvä kaikille, on minulle tärkeää päivittäisessä työssäni. Kun työkavereilla on kaikki hyvin, niin sen huomaa myös asiakkaat.

Annoksia ajatellessani haen makuja lapsuudesta ja arkisista asioista. Haluan saada yksinkertaiset ja tutut asiat maistumaan rehelliselle. Tulevaisuuden ruokakulttuurilta toivon huomion kiinnittämistä ruokahävikin minimoimiseen. Suomessa menee ruokaa roskiin todella paljon, varsinkin buffet tyylisillä ravintoloilla. Viimeisten vuosien aikana onkin tullut uudenlaisia yrityksiä ja ravintoloita, jotka pyrkivät vähentämään hävikkiä. Toivoisinkin kehityksen jatkuvan vielä pidemmälle niin että asiakkaatkin ymmärtäisivät omien valintojensa merkityksen, "ota mitä syöt". Työpaikkani on esimerkiksi loistava uudenlainen tapa vähentää marketin ruokahävikkiä ja luulen samantapaisten ideoiden lisääntyvän.

Elämää on keittiön ulkopuolellakin. Olen ylpeä omasta perheestäni: kaksi lasta ja vaimo. Perhe pitää ajatuksen oleellisessa, jotta töissä voi keskittyä täysillä töihin.

Et varmaan tiedä, että voin syödä elokuvan alkutekstien aikana ison karkkipussin ja suklaalevyn. Vaimo yleensä nappaakin heti karkkipussin auettua muutaman itselleen talteen.

Mitkä sanonnat kuvastavat minua? ”Kaikki maittaa, kun Maikki laittaa”, kuten entinen esimies totesi. Tai töissä kovan serviisin jälkeen totean yleensä kaikille henkilökohtaisesti "Hei kiitti sulle, jos jollekkin oon ollut kiitollinen tästä päivästä niin just sulle".

Simo Paalanen

Tiesin hakuajan olevan joulun tienoilla, joten katsoin Vuoden Kokki -nettisivuilta kilpailun ajankohdan ja päätin hakea mukaan. Olen kilpaillut kokkikilpailussa kerran aikaisemmin vuonna 2016, jonka jälkeen muutin ulkomaille töihin. Joulun alla päätin muutostani takaisin Suomeen ja Vuoden Kokki -kilpailun haku osui hyvään kohtaa, joten päätös kisaan hakemisesta oli siis helppo, koska olen taas Suomessa.

Kilpailulta odotan itseni ylittämistä kisatilanteessa. Odotan sitä, miten näen itseni kehittyneen kokkina, kisaajana ja ihmisenä. Odotan myös hyvää yhteishenkeä kilpailussa ja kilpailun oheistoiminnassa, koska moni ystäväni on myös kisassa mukana. En oikeastaan jännitä mitään. Olen enemminkin innossani, eli siis en kutsu sitä jännitykseksi. Jännitystä ja adrenaliinia kuitenkin tulee melko varmasti virtaamaan, kun kisakello lähtee käyntiin.

Olen aina halunnut olla kokki. Tai ehkä aloitan sittenkin näin, että olen aina pitänyt ruuasta, sekä ruuanlaittoa mielenkiintoisena. Muistan sen, kun olin pieni, noin 8-vuotias. Muistan, kuinka yritin tehdä äitini tekemää lihakeittoa hänen pois ollessaan. Keitin perunat ensiksi keittoon ja kuorin perunat, jonka jälkeen lisäsin kuoritut, keitetyt perunat keittoon. En myöskään muistanut, mitä lihaa äitini keittoon käytti. Meillä oli jauhelihaa, sekä keittokinkkua. No, minä otin keittokinkun ja paloittelin sen keittoon. Mielestäni jauhelihaa oli vain ollut makaronilaatikossa, kastikkeessa, tai pihvissä. Siitä keitosta tuli kuitenkin hyvää. Äitini oli iloinen, että yritin ja niin olen minäkin.

Myöhemmin en siis päässyt Lappeenrannassa ravintolakouluun, joten kun olin 20-vuotias muutin Helsinkiin ja aloitin työt harjoitteluilla ja tiskaamisella. Siitä siis varsinainen intohimoni lähti kokkaamiseen ja harjoittelin jatkuvasti kovasti töissä sekä kotona tullakseni paremmaksi ja paremmaksi.

Olen työskennellyt monissa ravintoloissa ympäri maailmaa. Suomesta mainittakoon, Pastis, OLO ja nykyinen työpaikkani ravintola Grön. Ulkomailla olen työskenellyt esimerkiksi Australian Melbournessa Ravintola Vue De Mondessa, sekä Sydneyssä ravintola Automatassa. Olen myös ollut Etelä-Koreassa harjoittelussa kahden Michelin-tähden ravintolassa Jungsik Seoulissa. Bangkokissa työskentelin yli vuoden yhden Michelin-tähden ravintolassa nimeltä Canvas.

Tärkeintä työssäni on itseni kehittäminen, sekä laadusta tinkimätön asenne. Saan nautintoa myös siitä, että teen sitä minkä osaan ja näen asiakkaan nauttivan tiimin tekemästä ruuasta. Myös se tuo hyvää mieltä, että joku muu pystyy oppimaan minulta. Tärkeintä myös työpäivässä on se, että kaikki viihtyvät töissä. Asenne ratkaisee!

Kokkaaminen on minulle intohimo, koska tässä ammatissa ei voi koskaan olla täysin valmis. Voit olla hyvä, paras, mutta silti et tiedä koskaan kaikkea ja tulet aina oppimaan jotain uutta joltain toiselta.

Pidän ruuasta, joka maistuu. Pidän vahvoista mauista. Pidän siitä, että kun otat yhden haarukallisen tai lusikallisen tunnet sen koko suussasi ja kehossasi. Haluan, että kun ihmiset syövät ruokaani, niin siitä ei jää mitään vajaaksi. Haluan tehdä sellaista ruokaa, josta itse pidän, eli pidän paljon kaakkois-aasian mauista, sekä Intian ja Korean. Haluan yhdistää niitä omiin juuriini, eli scandinaaviseen ruokaan. Haluan myös tehdä unohtumattomia kokemuksia heille, jotka syövät tekemääni ruokaa. Haluan, että ruokaani syövä henkilö kokee tunteen - Vau! Niin maullisesti, teknisesti että ulkonäöllisesti.

Pidän alkoholia tärkeänä osana illallista. Se tuo ulottuvuuksia, makuja ja syvyyksiä syötävään ruokaan, se myös yhdistää ihmisiä ja tuo lämpimän ilmapiirin illastaessa. Mielestäni siis juomalla on suuri tarkoitus syötävän ruuan seurana. Oli se sitten viini, olut, mehu, tai cocktail.

Palvelu on mielestäni sitä että, asiakas tuntee olonsa tervetulleeksi ja lämpimäksi. Henkilön, joka palvelee pitää olla lämmin ja ystävällinen ja olla kuin olisi tuntenut palveltavan jo pitkään. Henkilön pitää heittäytyä tilanteeseen. Vaikka palvelu on rentoa, palvelun tulee olla näyttävää ja suurta, niin että sillä voidaan korostaa sitä ”Vau”-efektiä esimerkiksi tarjoiltavan ruuan kanssa.

Olen ylpeä jokaisesta teoistani, olivat ne sitten huonoja tai hyviä. Kaikella on tarkoitus. Kuitenkin ehkä suurin saavutukseni oli päästä Ravintola Oloon Jari Vesivalolle töihin ja oppia häneltä sekä työskennellä Eero Vottosen kanssa. Pääsy ensimmäisellä kerralla Vuoden Kokki Finaaleihin ilman aikaisempaa kilpailukokemusta. Olen ylpeä siitä, että lähdin ulkomaille töihin. Kasvoin siellä ihmisenä ja kokkina ja sain paljon ystäviä ympäri maailmaa. Olen ylpeä siitä, että saimme Michelin-tähden Bangkokissa. Olen iloinen ja kiitollinen myös siitä, miten paljon opin eri kulttuureista tapoja tehdä ruokaa, käyttää raaka-aineita, sekä itse uusia raaka-aineita. Mutta yksinkertaisesti olen ylpein siitä, että olen löytänyt ammattini kokkina.

Minulla on kolme lausahdusta, jotka kuvastavat minua: "Life is an opportunity", "All work is as important" ja "I'm loving be a Chef, because I can create".

Näen Suomen ruokakulttuurin olevan kovassa nousussa, mutta toivoisin kuitenkin ihmisten löytävän suomalaisen ruuan. Toivoisin myös tavallisten ihmisten panostavan ulkona syöntiin ja tutustuvan ravintolassa siihen, mitä kaikkea ruuasta voi tehdä. Mielestäni juomakulttuuri ravintoloissa on hyvä, mutta haluaisin puuttua tavalliseen alkoholilakiin muuttamalla sääntöjä enemmin Keski-Eurooppalaiseen suuntaan.

Moni ei tiedä, että osaan puhua hieman Thaimaan kieltä.

Jarkko Pulkkinen

Seuraan Vuoden Kokki -kanavia ja kuulin sieltä tänä vuonna Vuoden Kokki -kilpailusta. Oma kilpailuvietti sai tänäkin vuonna hakemaan mukaan. Aluksi olin sitä mieltä, että en hae mukaan, että katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan, mutta kun ajatus hautui päässä ja annos visiot pyörivät mielessä tarpeeksi kauan päätin kokeilla, että riittääkö annokseni semifinaalipaikkaan.

Odotan tasaväkistä kilpailua, muuten vaikea sanoa, kun ei tiedä vielä mitä on tulossa vastaan muilta kilpailijoilta. Toivon pystyväni nauttimaan kilpailusta täysillä, ja että saan tehtyä parhaan suorituksen, ja että se riittää finaalipaikkaan. Sen jälkeen nollataan suoritus ja luodaan uusi fokus finaaliin. En perusta oikeastaan jännittämiseen, pyrin tekemään parhaani ja katsotaan mihin se riittää kisapäivänä. Varmasti tulee olemaan perhosia vatsassa hieman ennen kilpailutilanteen alkua, mutta sillein hyvällä tavalla. Kunhan saa luvan aloittaa suorituksen kaikki muu suljetaan mielestä pois ja keskitytään kilpailusuoritukseen.

Ravintola-ala on minulla veressä, olen periaatteessa kasvanut keittiössä. Koko perheeni on ollut ravintola-alalla töissä. Lapsena parhaat leikit olivat kattiloiden yms. Parissa tai näin minulle on ainakin kerrottu. Työelämään lähdin mukaan jo 15-vuotiaana ja tein töitä koko opiskeluajan ohessa. Vanhempani kyllä kielsivät minua lähtemästä alalla, mutta ei se minua estänyt. Ovat he kuitenkin minua koko urani tukeneet ja kannustaneet.

Olen työskennellyt muun muassa Ravintola Savoyssa, Ravintola Makasiinissa Hangossa, Stefan's Steakhousessa Helsingissä, Ravintola Estellessä ja Saint Crispinissä Australiassa ja Kultaisessa porossa Levillä. Tällä hetkellä työskentelen konsultoivana keittiömestarina Hotel Ellivuoressa Sastamalassa. Tärkeintä päivittäisessä työssäni minulle ovat puhtaat raaka-aineet ja niistä makuelämyksen loihtiminen asiakkaalle. Olen pyrkinyt tekemään paljon yhteistyötä pien- ja lähiyrittäjien kanssa. On ollut hienoa huomata, että täällä maaseudulla se on erittäin helppoa ja joustavaa. Yrittäjät lähtevät hienosti ja innokkaasti mukaan projekteihin.

Oma ruokafilosofiani on läheltä, puhdasta ja konstailematonta ruokaa pöytään. Inspiroidun myös paljon metsästä ja luonnosta. Hävikin määrää pyrin myös omalta osaltani vähentämään, eli koitan hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti kaiken mahdollisen raaka-aineista. Juoma-, ja palvelufilosofiani on rentoa, kiireetöntä mutta ammattitaitoista. Juomissa olen vielä aloittelija, joten mielelläni tukeudun ammattilaisiin ja yritän oppia heidän kauttansa mahdollisimman paljon. Mielenkiintoa löytyy kyllä oppia uutta ja lisää esimerkiksi viineistä.

Suurin saavutuksine on tietenkin lapseni. Ammatillisessa mielessä huippuhetkiä ovat olleet Olympiahopean voittaminen 2016 Kokkimaajoukkueen kanssa. Toinen päätös ,josta olen ylpeä on kun päätimme lähteä Australiaan tekemään töitä, se avasi silmiä huimasti. Meillä ei ollut mitään työpaikkaa yms. valmiina, ostimme vain lennot sinne ja olimme varanneet hotellin viikoksi valmiiksi.

Toivon näkeväni sen muutoksen suomalaisessa ruokakulttuurissa, että suomalaiset kävisivät enemmän ulkona syömässä, ihan vaikka perheen tai ystävien kanssa, vaikka keskellä viikkoa, jotta suomalaisten kynnys laskisi ravintolaan menemisen suhteen. Ei tarvitse olla mikään erityinen juhla tai syy mennä ravintolaan, pystyttäisiin vain menemään nauttimaan hyvästä ruoasta ja juomasta. Haettaisiin vielä vähän lisää mallia keskieurooppalaisesta kulttuurista. Ravintola-ala on kyllä mielestäni jo madaltanut kynnystä omalla toiminnallaan, mutta olisiko siihen vielä muita mahdollisuuksia, millä kuluttaja käyttäisi enemmän palveluita, ja mitä ne mahdollisuudet olisivat. Niitä mahdollisuuksia haluan olla tekemässä tulevaisuudessakin.

Kaikki eivät tiedä, että olen kahden lapsen isä ja pahalta näyttää, että omakin perheeni tulee kasvamaan ravintola-alalle ja työskentelemään siellä. Koko nuoruuteni pelasin jääkiekkoa, josta varmasti olen oppinut kilpailuhenkisyyteni.

Esa ”Tiki” Tikkasta lainatakseni minua kuvastaa lausahdus, ”Pidä pää ylhääl, kokoajan tulee”.

Lue seuraavaksi