Kauha kerrallaan kohti tasa-arvoa

Suomalainen sosiaalinen innovaatio nimeltä kouluruokailu kehittyi naisvoimin unelmasta saada lapset kouluun ja luoda nuorelle kansalle parempi tulevaisuus.Olemme kulkeneet pitkän matkan köydänavusta kansainväliseksi edelläkävijäksi. Sadan vuoden aikana kouluruokailu ja sen rooli ovat kehittyneet valtavasti, lautasen ympärille on kasvanut monipuolinen ruokakasvatuskokonaisuus, mutta perusta on pysynyt samana: kaikille tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti. 

 

Terveellinen ja monipuolinen kouluruoka on avainasemassa, kun tarkastellaan koululaisten jaksamista ja oppimistuloksia. Ei ole yllätys, että monissa kouluissa kokeet pidetään vasta ruokailun jälkeen. Mediakeskusteluista jää usein pois se tieto, että päivän terveellisin ateria syödään lähes poikkeuksetta koulussa. Lapsena opitut ruokailutottumukset pysyvät pitkälle aikuisikään. Kouluruokailun kohdalla ei voidakaan puhua mistään ihan pienestä ruokakasvatusteosta, kun koulussa syötyjä aterioita kertyy yhteensä noin 2000 kouluvuosien aikana. Kouluruokailun tasa-arvoistava rooli on myös edelleen ajankohtainen terveyserojen polarisoituessa.

Kouluruokailu merkitsee tänä päivänä paljon muutakin kuin syömistä. Se on poikkitieteellistä oppimista, kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta; yhdessä syömistä ja tekemistä. Kouluruokailun kasvatuksellisen roolin laajentuessa koulun eri oppiaineet voivat tarjota oman näkökulmansa. Ruokataju auttaa hahmottamaan ruoan kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia puolia, ymmärtämään ruoan alkuperää ja ravitsemuksellista sisältöä sekä herättämään keskustelua ruoan eettisistä ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Ruokatajun kehittyminen lisää lasten valmiuksia vaikuttaa omaan elämänlaatuun, yhteisöön ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa.

Tulevaisuus tulee yhdessä tekemällä

Kouluruokailun onnistumisen takana on valtavasti osaamista, tiedon jakamista ja yhdessä tekemistä niin kouluissa, ateriapalveluissa kuin asiantuntijaryhmissä. Tästä erinomainen esimerkki on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) julkaisema Kouluruokailusuositus — joka on vaatimattomastikin sanottuna maailman huippuluokkaa— sekä ELO-säätiön koordinoima Kouluruokailuverkosto.

Kouluruokailuverkoston tavoitteena on lisätä kouluruokailun arvostusta ja yhteistyötä tuomalla yhteen tekijöitä, näkijöitä ja tukijoita. Mukana on osaamista opetus-, tutkimus, yritys- ja järjestösektorilta. Pohjana on avoin ja innostava tiedon, kokemusten ja käytäntöjen jakaminen ja soveltaminen omaan toimintaan. Tavoitteena on tehdä maailman parhaasta kouluruokailusta vieläkin parempaa.

Myös kouluissa Lapset ja opettajat pääsevät yhä useammin osallistumaan kouluruokailun kehitykseen ja toteuttamiseen. Asiantuntijat ovat luoneet useita erinomaisia työkaluja tähän kehitystyöhön, kuten Ruokatiedon Kouluruoka-agentti ja Ammattikeittiöosaajien Kouluruokadiplomi. TET-harjoittelussa koululaiset pääsevät osaksi keittiön arjen pyöritystä. #Kouluruokapäivä ottaa myös vanhemmat mukaan tutustumaan kouluruokailuun ja visioimaan tulevaa.

Salaisesta aseesta vientituotteeksi

Olemme maailmalla ykkösiä paitsi kouluruokailun toteuttamisessa, myös sen kehittämisessä. Vaikka suomalaisessa mediassa ja somessa ei kouluruokailulle aina sada suitsutusta, rajojen ulkopuolella sitä riittää vaikka muille jaettavaksi. Muissa maissa, kuten Englannissa, käytetään suomalaista kouluruokailua mallina. Meille virtaa eri puolilta maailmaa suomalaisesta koulusta kiinnostuneita ”PISA-turisteja”. Se, missä olemme muiden mielestä vallankumouksellisia edelläkävijöitä, on meille arkea. Se tarjoaa meille suomalaisille erinomaisen mahdollisuuden  viedä ainutlaatuista osaamistamme maailmalle.

Kouluruokailu kertoo upealla tavalla Suomi-brändin tarinaa: tasa-arvo, osaaminen, yhdessä tekeminen. Se on nostettu yhdeksi koulutusosaamis- ja vientivaltiksi mm. HundED-hankkeessa, joka etsii ja levittää innostavia koulutusinnovaatioita. Monet yrityksen kuten Finnair ovat ottaneet suomalaisen kouluruokailun tarinan osaksi Suomi-kuvaviestintää.

Yhteinen voimannäyte – matka suomalaisen kouluruokailun historiasta tähän päivään 

Sata vuotta sitten Suomi taisteli monien kehitysmaille tyypillisten ongelmien kanssa. Maatalouteen nojaava elämäntapa vaati koko perheen työpanoksen, myös lasten.

Pitkät koulumatkat ja koulupäivät vähäisillä eväillä eivät houkutelleet lähettämään lapsia koulutielle. Jos joku lapsista sai etuoikeuden käydä koulua, oli se usein perheen vanhin poika. Tytöistä vain harvat pääsivät kouluun.

Augusta af Heurlin  (1847 – 1918) oli yksi aikansa suurista kansalaisvaikuttajista.  Hän toimi muun muassa tyttöjen ammattikoulutuksen hyväksi. Augusta oli sitkeä, peräänantamaton nainen, jolla oli voimakas tahto, suuri sydän ja suunnaton aloitekyky.

Augusta oli vakuuttunut siitä, että yhteiskunnan kehitys vaatisi koko kansan koulutusta. Lapset oli saatava kouluun. Idea oli yksinkertainen: kansakoululaisille tarjottaisiin lämmin keitto koulupäivän aikana. Tämä auttaisi lasten jaksamista koulussa ja toimisi vanhemmille houkuttimena lasten kouluun lähettämisessä.

Augustan johdolla perustettu Koulukeittoyhdistys aloitti toimintansa vuonna 1905. Lukuisat naisjärjestöt lähtivät tekemään unelmasta totta.

Yhdistys pystyi jo vuonna 1918 tarjoamaan 18 000 lapselle mahdollisuuden ilmaiseen lämpimään kouluateriaan, mikä oli erittäin poikkeuksellista ensimmäisen maailmansodan runtelemana aikana. Onnistumisen ytimessä oli yhteistyö.

Unelmasta laiksi

Kouluruoka oli tarkoitettu alussa vain vähävaraisille, mutta pian tavoitteeksi muodostui saada aikaan kaikille lapsille kuuluva etu.

Suomen ensimmäinen naisministeri ja maan pitkäaikaisin naiskansanedustaja Miina Sillanpää teki ensimmäisen aloitteen päivittäisen aterian tarjoamisesta kaikille koululaisille jo 1920-luvulla oppivelvollisuuslain tullessa voimaan. Ehdotus ei kuitenkaan toteutunut rahoitusongelmien vuoksi.

Sinnikäs työ toi myöhemmin tulosta: vuonna 1943 kansakoululakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan viiden vuoden sisällä koko maan kansakouluissa oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria.

Vallilan kansakoulun kouluruokailua ruokasalissa. Kuvaaja: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Soppalautasesta kohti ruokatajua ja kestävää gastronomiaa

Kouluruokailu kehittyi Suomen mukana, seuraillen ajan ilmiöitä.

 

 

  • Alkuun kouluruoka koostui lähinnä puuroista ja velleistä.
  • 1950-luvulla lusikoitiin kahden viikon välein toistuvia kaali- ja lihakeittoja, ohrapuuroja ja makaronivellejä. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ilmestyi lasten lautasille mahdollisuuksien mukaan.
  • 60-luvulla kuvaan astuivat haarukat ja veitset ja leivän päälle saattoi olla tarjolla jopa makkaraa.
  • 70-luvulla ruokalistat monipuolistuivat vauhdilla: risotto, jauhemaksapihvit ja kanaviilokki tulivat listoille, punajuuren rinnalle tuli juures- ja kaalisalaatteja. Alettiin puhua myös erityisruokavalioista.
  • Nousukaudella 80-luvulla ruokalistat kansainvälistyivät ja monipuolistuivat: pastaruoat löivät läpi ja broilerinkoivet löysivät tiensä lautasille. Koululaisia otettiin mukaan kehitystyöhön asiakaskyselyiden muodossa.
  • 90-luvun alun laman myötä listoilta peruttiin broilerinkoivet, asiakaspalaute puolestaan poisti tillilihan ja A-vitamiinikeskustelun ansiosta katosivat maksaruoat. Koululaiset saivat yhä useammissa paikoissa ottaa ruokansa itse. Teemapäivät ja
    -viikot tulivat jäädäkseen.
  • 2000-luvulle mentäessä ruokalistoihin haettiin entistä enemmän vaikutteita ulkomailta, kun muun muassa lasagnet ja tortillat ilmestyivät lautasille. Koulukeittiön rooli laajeni monessa paikassa aamu- ja välipalan myyntiin ja samaan aikaan limu- ja karkkiautomaatteja alettiin poistaa kouluista. Samaan aikaan ruokalat muuttuivat ravintoloiksi ja keittäjät ruokapalvelutyöntekijöiksi.
  • 2010-luku toi uuden opetussuunnitelman (OPS16), joka nosti kouluruokailun oppilashuollosta osaksi koulun opetus-­ ja kasvatustehtävää. Raaka-aineiden osalta suunnattiin kohti kestävää gastronomiaa: ilmastoviisaus alkoi näkyä muun muassa kasvisruokapäivissä ja ruokahävikkikampanjoissa.

 

Helsinki on toteuttanut maksutonta kouluruokailua edelläkävijänä jo vuodesta 1943.

Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki vastasi #kouluruokapäivä-tapahtuman kävijöiden kysymyksiin kuten miten kouluruokailu Helsingissä alkoi ja kuinka ruoka jaettiin 1940-luvulla.

Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki vastasi #kouluruokapäivä-tapahtuman kävijöiden kysymyksiin, kuten: ”Miten kouluruokailu Helsingissä alkoi?”, ”Miten kouluruokailu on kehittynyt?” ja ”Millaista kouluruokailu on tänään?”.

 


Kirjoittaja Sini Garam työskentelee Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiössä ideaattorina ja projektipäällikkönä. Hän vetää Kouluruokailuverkostoa (The Finnish School Meal Network) ja armoton kouluruokafani.

 

Ota yhteyttä

Sini Garam, ideaattori, ELO-säätiö
+358 50 587 0929
sini.garam@elo-saatio.fi

 

Siirry sivun alkuun

Lue seuraavaksi

WordPress › Virhe

Sivustolla on ollut kriittinen virhe.

Lue lisää virheiden löytämisestä WordPressissä.