Vuoden Tarjoilija 2018 -semifinalistit

Chris Angelov

Kuulin Vuoden Tarjoilija –kilpailusta jo kaksi vuotta sitten työkavereiltani ja entisiltä kilpailijoilta. Halusin kuitenkin vielä harjoitella lisää ennen osallistumistani. Tulevissa kilpailuissa haluan oppia uusia asioita ja tutustua ihmisiin, mutta ennen kaikkea haluan pitää hauskaa. Jännitän ajatusta lähestyvistä kilpailusta, mutta hyvällä tavalla.

Kisakokemusta minulla on jo jonkun verran entuudestaan. Coupe Georges Babtiste 2017 -kilpailussa opiskelijasarjassa Euroopan ja MM-tasolla sijoituin ensimmäiseksi. Taitaja 2017 tarjoilijalajissa sijoituin 2. sijalle ja Calvados Nouvulle Vougue 2017 -kilpailussa 5. sijalle. Lisäksi olin yksi semifinalisteista Chaîne des Rôtisseurs -Nuori Sommelier 2017 -kilpailussa. Olen innokas ja halukas oppimaan kaiken mahdollisen minkä voin.

Olen työskennellyt Ravintola Murussa, Finnjävelissä, Pastiksessa ja ravintola Nokassa. Nyt työskentelen ravintola Savoyssa. Minulle on tärkeää tehdä vieraideni illasta mieleenpainuva luomalla heille uusia elämyksiä. Mielestäni sekä ruoalla että juomalla on oma paikkansa palvelukokonaisuudessa. Uskon että suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri on menossa hyvään suuntaan.

Jos voitan Vuoden Tarjoilija -kilpailun, toivon saavani uusia kokemuksia ja haluaisin olla kilpailujohtaja jonakin päivänä. Kilpailua haluaisin tehdä modernimmaksi. Yhteistyökumppaneiden, kuten Perho Liiketalouosopiston kanssa haluaisin tehdä erilaisia koulutusjuttuja. Vapaa-ajallani tykkään nauttia elämän pienistä iloista, kuten ravintoloissa syönnistä.

 

 

 

 

 

Jenna Hintzell

Oppimisenhalu ja positiivinen painostus ystäviltä ja työpaikalta saivat minut hakemaan kilpailuun. Suunnittelin hakevani kilpailuun jo viime vuonna, mutta opintokiireiden vuoksi se jäi. Jännitän aivan älyttömästi koko kilpailua kokonaisuudessaan. Odotan kuitenkin innolla esillä olemista ja esiintymistä, vaikka olenkin luonteeltani ujo. Toivon että kilpailun kautta saan uusia kokemuksia ja kontakteja ja että ammattiminäni kehittyy. 

Pidempiaikaisimpia työpaikkojani ovat  olleet ravintola Postres Helsingissä ja Pompier Espa sekä nykyinen työpaikkani Finnjävel. Lisäksi olen työskennellyt tarjoilijana ravintola Huilissa Järvenpäässä, Ristorante Momentossa Hyvinkäällä, ravintola Groteskissa sekä Murussa ja Pastiksessa. 

Finnjävel on hyvin elämyksellinen ravintola, joka ei useimmille asiakkaille ole vain illallinen. Juurikin elämyksien luominen ja erinomaisen hospitalityn ylläpitäminen jokaiselle asiakkaalle on tärkein ja mielenkiintoisin työtehtäväni. Palvelufilosofiani perustuu klassisuuden ja rentouden yhdistämiseen. Tahdon tarjota asiakkailleni mahdollisuuden rentoon ilmapiiriin, vaikka miten hifisteltäisiin ruokien, juomien ja ympäristön kanssa. Olen hyvin ylpeä siitä, että saan työskennellä Finnjävelissä.

Toivon, että salihenkilökuntaa nostettaisiin tulevaisuudessa yhä enemmän esille. On upeaa, millaisia staroja kokit ovat tänäpäivänä, mutta tarvitsemme enemmän palvelu- ja juoma-alan ammattilaisia julkisuuteen. Tämä on ihana ja paljon antava ammatti, joka ansaitsee enemmän huomiota. 

Moni ei arvaa minun olevan pohjimmiltani landemimmi. Vanhempani pitävät kotitilaa Orimattilassa, jossa käyn mielelläni vapaa-ajalla tervehtimässä hevosia, koiria, fasaaneja ja viiriäisiä. Kotona Helsingissä minulla on lemmikkikani. Uskon sanontaan "kaiken voi oppia tekemällä."

 

Kiia Kinnunen

Olen ylpeä että lähdin mukaan tähän kilpailuun! On kyllä ihan huippu fiilis nyt koulutuspäivienkin jälkeen...melkein kaduttaa se, että en ensin meinannut uskaltaa. Työnantajani puhui minut ympäri ja sanoi että olisi hienoa jos lähtisin.

Odotan saavani kilpailusta kokemuksia, verkostoitumista ja uusia ystäviä - varmasti niitä saakin kun on niin hienoja kanssakilpailijoita. Verkostoituminen tuntuu erityisen tärkeää, koska tulen niin kaukaa ja ei ole yhtään ennestään tuttuja kasvoja. Eniten jännittää ajatus siitä että, jos en pysty olemaan oma itseni kilpailussa jännittämisen takia -  se harmittaisi kovasti. Oikeastaan koko kilpailu jännittää. 

Tarjoilijan ammatissa minulle on tärkeää onnistuminen. Se että voin tuottaa iloa asiakkaille niin, että he nauttivat täysin ja se, että voin itse kehittyä asiakkaiden avulla. Haluan nähdä aidon hyvän tunteen ihmisissä, niiden pitää saada kaikki irti, kun tulevat meille. Lisäksi toivon, että keittiössäkin mietitään onko ruoka syötävää ja juoma juotavaa. Annoksien on tuotettava elämyksiä, miksi sitä muuten lähtisi syömään ravintolaan.

Tältä alalta minulla ei kilpailukokemusta ole muuten, kuin silloin kun tulin taloon tiskariksi ja niin kovin halusin tarjoilijaksi, että karkasin aina pöytiin, kun emäntä ei huomannut. Kutsuivat minua käveleväksi katastrofiksi. Tahtotila oli valtava. Emäntä luovutti ja alkoi kouluttamaan minusta tarjoilijaa. Kisasin itselleni työpaikan. Ja olen ollut kerran Princess of Dune kilpailussa, mutta korkokengät ei ollu mun juttu. Nykyisen työpaikkani ravintola Pihvituvan lisäksi olen työskennellyt yökerho-baari Dyynissä.

Jos voittaisin Vuoden Tarjoilija -kilpailun tulisi varmasti hienoja hetkiä ja serviisejä. Olisihan se mahottoman hienoa! Uusia verkostoja ja ihmisiä ja kaikkien uusien asioiden kokemista.

Tykkään käydä keikoilla eli harrastan musiikkia ja lisäksi purjelautailen. Olen tällainen surffi-hipsteri vaikkei välttämättä päällepäin heti uskoisi. Pari vuotta sitten tarttui jostain sellainen sanonta kuin ”Create something beautiful everyday.” Minusta se on hienosti sanottu ja kuvastaa omaa ajatteluani myös päivittäin töissä. Uskon että tulevaisuudessa ihmiset uskaltavat ruveta kokeilemaan uusia asioita ja uusia makuja tai ainakin toivon niin, että heittäydyttäisiin enemmän mukaan. Lisäksi toivon, että tulevaisuudessa palvelua arvostetaan enemmän kuin nyt.

Sacha Nuikka

Olen kokeilunhaluinen ja pystyn hyppäämään mukaan uusiin asioihin. Minulla on aiempaa kilpailukokemusta kamppailulajeista, mutta koska en tiedä kilpailemisesta ravintola-alalla, niin se jännittää vähän. Odotan saavani kisoista uusia kokemuksia ja tapaavani uusia ihmisiä. En luovuta ennen kuin voitan, jatkan loppuun asti.

Olen työskennellyt La Cave de L’Insolite:ssa Pariisissa, Ravintola Santa Fé:ssä Helsingissä, Ravintola Sinne:ssä Helsingissä ja nyt olen ravintola Olossa tarjoilijana. Olen ylpeä siitä, että aikanaan uskalsin muuttaa Ranskaan. Kolmen vuoden aikana sain työkokemusta ja opin uuden kielen. Ravintola Olossakin meillä käyn ranskalaisia asiakkaita ja voin palvella heitä ranskan kielellä.

Haluan palvella asiakkaita persoonallisesti ja yksilöllisesti - minulla on myös kyky lukea asiakkaita. Ruokia ja viinejä pitää osata suositella, ja baarissa yhtä lailla kuin keittiössäkin, laadukkailla ja tuoreilla raaka-aineilla saadaan oikeat maut esiin.  

Suomessa kiinnostus viineihin on nousussa ja toivon, että sama suunta jatkuu. Hesassa on jo mielestäni monipuolinen ravintolamaailma. Tiedän monta hyvää ravintolaa, mutta mitä oikeastaan on suomalainen ruoka sitä en osaa sanoa, koska aina ruoissa on joku twisti. Skandinaavista ruokaa on kyllä tarjolla.

Vuoden Tarjoilija -kilpailun voittajana haluaisin auttaa samalla alalla olevia pääsemään tavoitteisiinsa. Kannustaisin heitä kilpailemaan ja kokemaan uusia asioita. 

Saara Pulkkinen

Tänä vuonna haluan lähteä parantamaan viime vuotista sijoitustani kilpailussa. Kilpailussa tuli tehtyä asioita väärin, vaikka töissä teenkin ne oikein. Odotan kilpailulta hyvää opettavaa kokemusta ja uusia tuttavia sekä tietysti menestystä. Minussa on synnynnäistä savolaisuutta ja tarttunutta karjalaisuutta, olen kuin ottaisin vieraat omaan kotiini. 

En ole kova jännittäjä, mutta en tietenkään halua epäonnistua ja ainahan se on se pieni epäonnistumisen pelko, mutta se on tärkeää miten käsittelee asioita jos tulee esim. kisoissa joku emämoka...siitä täytyy päästä yli.

Ravintola-alan kokemukseni on monipuolinen. Olen työskennellyt keittiöapulaisena, suurtalouskokkina, baarimikkona, tarjoilijana ja nyt viimeiset puoli vuotta esimiehenä ja ravintolavastaavana Holidayclub Saimaalla, Ravintola Le Biff:ssä. Olen töissä juuri sellaisessa työpaikassa missä olen aina halunnutkin olla. Iso hotelli jossa en kyllästy - vaihtelua, vaikuttamista omaan työnkuvaan ja jokainen päivä on erilainen.

Mielestäni onnistuneen elämyksen luomisessa hyvä keskustelu asiakkaan ja tarjoilijan välillä on tärkeää, niin että molempien persoonat kohtaavat. Tällöin ei mennä vain jommankumman mieltymysten mukaisesti. Ruoka ja juoma kombinaation pitää toimia ja palvelun pitää olla aitoa. Ruoka on kuin luusto, joka pitää ravintolan kasassa  - Palvelu on sielu. Asiakkaaseen tutustuminen henkilökohtaisesti ja tilaisuuden räätälöiminen sisätiloja myöten on tärkeää.

Ateriahetkestä pitää muodostua kokonaisvaltainen elämys. Se on ikäänkuin matka, jossa kaikki on harkittua, mutta se sisältää myös yllätyksiä. Kaikki ei saa olla itsestään selvää. Jokainen matka on erilainen ja yksilöllinen. Omaa persoonaa ja tapoja käyttäessä palvelusta ei tule automaattista. 

Jos voittaisin Vuoden Tarjoilija 2018 -tittelin uskoisin osallistuvani mielenkiintoisiin tapahtumiin ja työkeikkoihin joissa pääsisin tuotteiden synnyinsijoille ja kehittämään itseäni. Lisäksi toivon  medianäkyvyyttä joka toisi tarjoilijan ammattia näkyville niin, että nuoretkin olisivat ylpeitä tarjoilijan ammatista...liian monesti kuulee sanottavan ammattia kysyttäessä ”olen vaan tarjoilija”.

Vapaa-ajalla minulla on monipuolinen urheiluharrastus, joka on avainasemassa tuomassa vastapainoa työnteolle. Hokutoryu Ju-jutsu mustan vyön koe on juuri ennen Vuoden Tarjoilija 2018 -kisoja.

 

 

 

Heidi Taskinen

Instagramissa Vuoden Tarjoilija -sivun kuvat alkoivat kiinnittää huomiota ja aloin pohtia omaa mahdollisuuttani osallistua kisaan. Kiinnostus kilpailemista ja Elo-säätiötä kohtaan syttyi entisestään seuratessani kollegani ja työnantajani kisasuoritusta Bocuse d'Or -karsinnoissa. Ensisijainen syy hakea kisaan oli varmasti halu haastaa itseni. Tavattuani kaikki 12 Vuoden Tarjoilija -kisaajaa minusta tuntuu, että ehkä se olikin silkkaa hulluutta...

En ole koskaan ollut tippaakaan kilpailijaluonne, mutta tykkään seikkailusta ja heittäydyn mielelläni uuteen mukaan. Otan koko kisaprosessin kasvun paikkana. Uskon, että kun ihminen on kaukana omalta mukavuusalueelta, mahdollisuus oppia uutta, sekä käyttää jo olemassa olevaa tietotaitoa on korkeimmillaan. Paineen alla työskentely on kuitenkin sitä luovinta aikaa, jossa sopeutumista ja ongelmanratkaisua tarvitaan. Tietenkin odotan myös aivan uudenlaista jännitystä, sekä olen kuullut puhuttavan adrenaliiniryöpystä. Uskon, että itseni tulen joka tapauksessa matkan varrella voittamaan. 

Olen "perinteinen" ravintola-alan kasvatti. Eksynyt alalle blokkarina, tiskannut tieni tiskille. Kahta kättä käyttämällä pärjäsi yökerhoissa, sekä sammutti janoa After Ski'ssä. Temposta oli hyötyä myös kesäterassilla, jossa prikka sekä lautaset juurtuivat käteeni. A´la Carten myötä opin aivan uudenlaisen asiakkaan kunnioittamisen ja pitkäkestoisen asiakaspalvelutilanteen onnistumisen. Fine Diningin haastaessa minut, opin ymmärtämään oman työskentelyn priorisoinnin tärkeyden. Aivan uudenlaista keskittymistä vaati hiottu ja hillitty klassisen illallisen onnistuminen.

Työ on vienyt minua Savosta Lappiin ja tuonut Helsinkiin. Olen ollut alusta asti uskomattoman onnekas, sillä ympärilläni on ollut aina työkavereita ja esimiehiä, jotka ovat halunneet opettaa ja auttaa kehittymään ammatillisesti. Se ravintola-alassa onkin hienoa. Tänne on vaikea vain hypätä, parhaimmat ammattilaiset on vähän kansallisromanttiseen tyyliin opetettuja, niinkuin perimätietona taitonsa saaneita.

Työssäni minulle on tärkeää tietää, että olen antanut kaikkeni, jotta vieraidemme ilta on ollut sitä mitä he tulivat hakemaan – mielellään ylittänytkin odotukset. Uskon, että kaikki on aina järjestettävissä pientä mielikuvitusta käyttäen. Joskus asiakkaalla on mitä absurdeimpia pyyntöjä, mutta jos mukaan leikkiin lähtee, yleensä edes puolitiehen pääsy on molemminpuolinen voitto. 

Hyvä ruoka on hyvää. Mielestäni niinkin yksinkertaista asiaa, kuin ruoka, ei kannata liikaa lähteä filosofoimaan. Finnjävelissä viimeistään olen oppinut, että kun voidaan luottaa hyviin raaka-aineisiin lopputulos ei voi mennä pieleen. Juoma taas on usein paljon henkilökohtaisempi asia. Oma suosikki juomani samppanja on luonnon lahja ihmisille, se sopii kaikkeen - niin juhlaan kun arkeen. Mielestäni joka juomalle on oma tilanteensa ja paikkansa. Siksi ehkä viinit ovat minulle aina olleet enemmän tunteita, kuin yksittäisten makujen summia.  Palvelu on alttius, jota on vaikea oppia. Täytyy olla kärsivällisyyttä, omata pientä miellyttämisen halua ja ennen kaikkea kykyä laittaa toinen itsensä edelle, niin että haluat onnellistaa vieraasi, vaikka itselläsi olisikin jo kupla otsassa. 

Olen sille päälle sattuessa aika intohimoinen päällepäsmäri. Aihe voi olla toisinaan hyvinkin pieni yksityiskohta tai isomman kokonaisuuden jatkumon onnistuminen. Töissä se voi näkyä asiakkaan vesilasin täytössä tai roskien lajittelussa. Nypin muovit biojätteestä sekajätteeseen, enkä jätä sitä ääneen sanomatta toivoen, että alitajuntaan se edes jollekin iskostuisi. 

Olen ollut aina ylpeä tekemästäni työstä. Yrittäjä isän tyttärenä myös ravintola-alla tärkeässä osassa oleva myyntityö virtaa veressä. Tulen onnelliseksi ja tunnen voimakkaimmat onnistumisen hetkeni, kun pystyn tarjoamaan elämyksiä vielä vaikka kotiin viemisinä. 

Mahdollisuudet tulevaisuuden suhteen ovat vain mielikuvituksemme rajoittamia ja muutokset kuuluvat aina asiaan. Joten ei muuta, kuin tekemään tulevaisuutta. Alalle toivon todella suuren kansan arvostusta nykyistä enemmän. Ehkä villinä haaveena ilmaston muutoksesta puhuttaessa, olisi hienoa ajatella, että jonain päivänä Suomessakin päästäisiin viljelemään viiniä, eivätkä marjat olisi ainut raaka-aineemme, jolla voimme erottua. 

Edustusvuodeltani toivoisin tapaavani ihmisiä, joiden kanssa uuden ideointi olisi ennakkoluulotonta. Olisi hienoa tuntea tehneensä jotain alaa edistävää ja sitä kautta ehkä onnellistaa ei ainoastaan asiakkaita, vaan myös meitä alan ammattilaisia.

Anna Antinjuntti

Ravintolamestareiden toimitusjohtaja Eeva Mertanen vinkkasi minulle kisoista ja sanoi että "Anna, tää on niin sun juttu!" Nyt kisaan 12 Suomen parhaan joukossa Vuoden Tarjoilija –tittelistä. Eniten ehkä jännitän, jos vaikka jäädyn kisatilanteessa ihan totaalisesti. Kilpakumppaneiden kesken taso on todella kova.

Itsesi haastaminen on ehkä mielen päällä eniten kun pohdin odotuksia tulevan kisan suhteen! Toki samassa sarjassa painii ihan yhtä lailla uudet tuttavuudet, opit sekä paineensietokyky. Tuskin kukaan meistä unohtaa tuota mukavaa porkkanaakaan maalissa.

Voisin itselleni tärkeistä seikoista nostaa ruoan konstailemattomuuden peruspohjaksi, josta on helppo lähteä työstämään mahtavia makupareja ja elämyksiä. Juomafilosofian puolesta taas yllätyksellisyys ja se, että ei aina luottaa siihen varmimpaan valintaan. Tulee varmasti epäonnistumisia matkan varrella mutta niitä ei pidä pelätä. Muutoin uusi elämys saattaa jäädä kokematta!  Älä koskaan unohda raaka-aineiden tärkeyttä, oli ne sitten mistä tahansa ja muista olla aktiivinen maailman juoma -speksauksien tutkimisessa. 

Mielestäni töissä pitää olla hauskaa! Yritän parhaani mukaan mennä jokaisella päivällä "Positiivisuus luo positiivisuutta"- mentaliteetilla. Jos mindsetti on oikeanlainen itselläsi ja kollegoillasi se taatusti välittyy vieraillesi. Muista olla oma itsesi ja luoda vieraallesi juuri sinä hetkenä se maukkain ja elämyksellisin hetki! "Be your businesscard" on sanonta johon luotan.

Olen työskennellyt mm. Kylpylä-Hotelli Vesileppiksessä Leppävirralla, ravintola OS:ssa ja Mustassa Lampaassa Kuopiossa ja nyt olen asiakaspalvelupäällikkö Isä Camillossa. Palvelutilanteessa ole läsnä omana itsenäsi mukautuen, elä mukana hiljaa taustalla jos tilanne vaatii tai naura vedet silmissä vieraasi kanssa niin, että poskiin sattuu vielä huomennakin! Loista asiantuntevuudella ja varmuudella. Jokaikinen työhetki voi olla juuri se hetki, mitä muistelet kiikkustuolissa prikka kädessä.

Suomen ruoka- ja juomakulttuurin näkyvyyden nostossa maailmalla on jo tehty hienoa pohjatyötä, mutta ehkä se on se asia mitä haluaisi aina nähdä vielä enemmän ja enemmän. Meillä on kuitenkin täällä hommat isoillaan MAANLAAJUISESTI.

Edustusvuodelta odottaisin uuden oppimista, uusia tuttavuuksia ja verkostoitumista yleensäkin. Yhteistyökumppanien kanssa olisi mahtava järjestää erilaisia proggiksia sillä rakastan yli kaiken järjestää myös täysin uutta blancolta pohjalta. 

Vapaa-ajalla maalaan, kokkaan ja urheilen. Visuaalisuus ja terveellisyys ovat minulle tärkeitä asioita. 

Juulia Eloranta

Työnantajani vinkkasi kilpailusta ja hain mukaan. Ajatus verkostoitumisesta ja siitä, että saan lisää varmuutta ja kokemusta kilpailun kautta tuntuu hyvältä. Kilpailukokemusta sain viime vuonna osallistumalla Trophée Laroche the Best Sommelier of Finland –kilpailuun ja Vuoden Nuori Sommelier 2017 –kilpailuun. Olen ylpeä, että uskalsin lähteä kilpailuihin mukaan.

Uskon että kilpaileminen Vuoden Tarjoilija –kilpailussa tulee olemaan sekä hauskaa että jännittävää - jännittää oma jännittäminen ja ensimmäinen varsinainen kisatehtävä. Sitten varmaan on jo helpompaa, kun pääsee mukaan itse tekemiseen. 

Valmistuin restonomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vajaa kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien olen työskennellyt Ravintola C:ssä. Opiskelujen ohella olen tehnyt myös jonkin verran extrakeikkaa. Olen nyt päässyt sellaiseen työpaikkaan josta haaveilin jo nuorempana.

Haluan luoda asiakkaille elämyksiä ylittämällä asiakkaiden tarpeet tarjoamalla heille jotain ainutlaatuista mitä he eivät saa muualta. Aitoudesta, puhtaudesta ja laadukkuudesta syntyy kokonaisvaltainen palvelukokemus.

Odotan tapaavani uusia ihmisiä ja vastaanottavani uusia haasteitä, mikäli voitan Vuoden Tarjoilija -kilpailun. Lisäksi toivoon, että edustusvuoden aikana pääsisi osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin ympäri Suomea, joissa voi näyttää omaa ammattitaitoa.

Seuraan jalkapalloa intensiivisesti.

Leeni Hyvärinen

Olin seuraamassa kilpailua viime vuonna, jossa oli tuttuja mukana ja nyt päätin lähteä mukaan kokeilemaan. Haluan haastaa itseni ja oppia tuntemaan alalla vaikuttavia ihmisiä. Minulle eettisyys, elämysten tuottaminen, trenditietous ja edelläkävijyys palvelussa ovat tärkeitä asioita.

Mukavuusalueen ulkopuolelle joutuminen ja epätietoisuus kisatehtävistä jännittää. Kiinnostaa myös nähdä millainen olen itse kisatilanteessa. Kilpakumppaneitani en jännitä, koska tutustuimme koulutuspäivien aikana ja siitä saa turvaa itse kisoihin. 

Minulla on kokemusta monentyylisistä paikoista ja työtehtävistä ravintola-alalla. Siisteissä mestoissa olen työskennellyt kuten mm. Ravintola Savoy:ssa ja Bronda:ssa sekä ulkomailla Australiassa. Kolmen vuoden reissaaminen maailmalla, huippupaikoissa työskentely ja pärjääminen - olen ylpeä siitä. Nyt työskentelen Strindbergissä. Työkaverit, työilmapiiri, asiakkaat ja työympäristön sekä oman että muiden ammattitaidon kehittäminen on minulle tärkeää.

Toivon, että Suomi saadaan maailmankartalle niin, että meidät nähtäisiin potentiaalisena kuluttajakansana ja saataisiin ruoka- ja ravintolakulttuuria vietyä eteenpäin.  Haluaisin että hinnoittelu muuttuisi matalammaksi, joka voisi lisätä asiakkaiden määrää ravintoloissa sekä pienten maahantuojien ja tuotteiden määrää. Kierrättäminen on myös yksi potentiaalinen juttu tulevaisuuden ajattelussa.

Toivoisin tapahtumia, hyviä kontakteja ja yhteistyökumppaneita, jos voitan Vuoden Tarjoilija -kilpailun. Lisäksi toivon sellaista niinku ”Leeni maailman kartalle”-meininkiä. Lisäksi haluaisin päästä eri kouluihin kertomaan tarjoilija -opiskelijoille tuotteista ja kertomaan, että millä keinoin sinusta voi tulla tähti. 

Rakastan matkustelua, harrastan sukellusta ja lumilautailua. Haluaisin päästä käymään kaikissa maapallon maissa. 

Heidi Martikainen

Osallistuin kilpailuun viime vuonna ensimmäistä kertaa ja jäin vain yksinkertaisesti koukkuun kilpailemiseen. Tunne ensikertalaisena lavalla oli jotain todella mahtavaa. Odotan kilpailulta hyvää meininkiä! Meillä on todella kovatasoinen jengi koossa tänä vuonna ja hyvää fiilistä tullaan varmasti jakamaan toisillemme kisoissa, niin lavalla kuin lavan takanakin. 

Kilpailussa jännitän omalta mukavuusalueelta poistumista. On aina yhtä hankalaa yrittää pysyä tyynenä, kun joskus tehtävät saattavat tulla täytenä yllätyksenä ja on pidettävä pokerinaama, vaikkei aihealue olisi entuudestaan kovinkaan tuttu. 

Olen aloittanut ravintola-alan työt Fazer Amicalla tiskarina 14-vuotiaana. Siitä asti olen työskennellyt oikeastaan kaikenlaisissa työtehtävissä muissa ravintola- ja hotellialan yrityksissä pitkin pääkaupunkiseutua. Ainoa, joka valikoimasta puuttuu on Michelin-paikka. Nyt työskentelen Ravintola Savoyssa Helsingissä - työskenteleminen täällä on ollut unelmani pikkutytöstä saakka. Nautin asiakasrajapinnassa toimimisesta enkä esimerkiksi toimistotyöstä. Ilman asiakkaita työpäivät olisivat kovin tyhjiä.

Tulevaisuudelta toivon, että ihmiset ymmärtäisivät potentiaalin palveluiden ostamisessa. Keskiverto suomalainen käy vuodessa 1-2 kertaa ravintolassa ja haluaisin nähdä tämän määrän kasvavan. Näin saataisiin kehitettyä koko alaa Suomessa, kun me yhdessä opettelisimme ravintolakulttuuria. 

Vuoden Tarjoilija -edustusvuotenani haluaisin olla motivoimassa nuoria. Haluaisin levittää alan ja asiakaspalvelun ilosanomaa kouluissa ja päästä kertomaan kilpailemisen mahdollisuuksista nuorille. Myös hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä, jotenka jotkin hyväntekeväisyystempaukset ja varainkeruut olisivat ehdottomasti se, mihin haluaisin lähteä mukaan yhteistyökumppaneiden kanssa!

Vapaa-ajalla rakastan kakkujen leipomista ja toki niiden syömistäkin, olen intohimoinen kakkumuija. Toimin aina ja about joka tilanteessa "fiilis pohjalta". Voisin kuvailla tätä jopa elämänfilosofiakseni.

Eveliina Paananen

Päätin jo viime vuonna osallistua tänä vuonna kisoihin ja äitini, työkaverini ja vanha valmentajani kannustivat minua. Ajatellessani kisoja jännitän eniten oman jännitykseni vaikutusta itseeni uudenlaisessa kilpailussa. On tärkeää olla aito ja rehellinen oma itsensä ja palvella asiakkaita persoonallisesti huomioiden asiakkaiden tarpeet. Uskon että kilpailusta saa paljon uusia tuttuja, kavereita ja mahtavia kokemuksia sekä muistoja.

Toivoisin että asiakkaat oppisivat tulevaisuudessa arvostamaan palvelua yhtä paljon kuin ruokaa. Palvelun pitää olla yhtä hyvää kuin ruoka. Samalla tavoin kuin ruokaa voidaan kehua niin palveluakin voidaan, näin saadaan palvelun tasoa entisestään nostettua Suomessa.

Vuoden Tarjoilija -edustus kaudelta toivoisin kokemuksia, elämyksiä, tuttavia, kontakteja ja hyvällä tavalla erilaista elämää. On vaikea kuvitella mitä kaikkea voitto kisassa toisi mukanaan. Toivoisin, että pystyisin opettamaan yhteistyökumppaneille jotain ja he voisivat opettaa jotain uutta minulle. Haluaisin tuoda salipuolta enemmän esille ja olla mukana nostamassa sen arvostusta.

Vapaa-ajalla tykkään istua TV:n äärellä ja kutoa villasukkia. Tein ala-asteella itselleni villapaidan, joka menee päälleni vieläkin. Kutominen on salainen intohimoni. Olen positiivinen pessimisti, aito ja valoisa. Uskon siis, että kaikissa asioissa on aina positiivinen puolensa, mutta pessimisti ei pety = positiivinen pessimisti.

 

Noora Sipilä

Olen aiemminkin osallistunut Vuoden Tarjoilija –kilpailuun ja aina on ollut huippukivaa ja ihanaa. Ajattelin että kilpailut saattaa olla tänäkin vuonna, mutta lopullisen tiedon sain ELO-säätiön kotisivuilta. Tämän vuoden kilpailulta odotan, että pääsen sekä tutustumaan uusiin ihmisiin että kehittämään taitojani.

Kilpailuissa on mahdollisuus harjoitella taitoja esim. tekemään cocktaileja,  joita ei välttämättä pääse testaamaan jokapäiväisessä työssä. Uskon että kaikki asiat ovat opittavissa, mutta asenteen on tultava itseltä. Toivon että osaan nauttia kilpailutilanteesta jännityksestä huolimatta.

Olen työskennellyt Kaskiksessa, Murussa ja nyt Orassa. Kaikkivaltainen hyvä fiilis työyhteisössä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa on tärkeää. Joka päivä pitää vähän jännittää ja pitää olla kiva mennä töihin. Sitten kun ei ole enää innoissaan, niin pitää vaihtaa alaa tai työpaikkaa.

On aina ollut kunnia että olen saanut työskennellä alan parhaiden kanssa, osana tiimiä. Jokainen työpaikka on vienyt minua eteenpäin, vaikka alussa en olisi tiennyt mihin suuntaan olen menossa. Kokonaisvaltainen tiedostaminen, että mistä se juoma ja ruoka tulee ja että jokaisella valinnalla on seuraukset, myös se kuka tekee ja mistä asiakkaat yksilöllisine tarpeineen tulevat - on tärkeää. 

Jos voittaisin Vuoden Tarjoilija -tittelin, haluaisin päästä tekemään monia erilaisia juttuja ja olla ylipäätään mukana edistämässä kulttuuria ylipäätään. Ruoka- ja juomakulttuurin osalta toivon tulevaisuudessa lisääntyvää tiedostamista ja rohkeutta tehdä omaa juttua, uskoa itseensä.

Moni ei tiedä että rakastan ketsuppia.

Lue seuraavaksi